Heinäkuu ja 38 tuntia. Ja lisäksi toinen mokoma kartoitusta ja vaeltamista, joka ei päätynyt tunneiksi harjoituspäiväkirjaan. Jalat ovat ehjät ja sopiva kisafiilis alkaa taas kesäväsymyksen jälkeen löytyä.
Tauko loppuu viikonloppuna ja aluemestaruuskilpailuissa on tarkoitus olla nousukunnossa. Viikko sitten juoksu oli jo kevyempää kuin ennen Jukolaa. Vire on vahva, mutta huippukunnon esiinsaamiseksi tarvitaan lepoa. Toivottavasti siihenkin löytyy aikaa.
Tänään jalat ovat aika tukossa. Sunnuntaina tuli juostua Okan neljännesmaratoni 39:32. Paremmalla vauhdinjaolla aika voisi olla melkein minuutin parempi. Tärkeintä on kuitenkin tietää oma kuntonsa, ei se että kaikki muut tietävät sen.
Tiomila ja Jukola lähestyvät, mutta juostaan nyt sm-kisat ensin.
tiistai 3. elokuuta 2010
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Tauolla
Kainuu oli pettymys. Harjoitupäiväkirja ei täyttynyt tunneista ja tehot olivat liian kovat. Nyt reissusta on jo 1,5 viikkoa, eikä palautuminen ole vieläkään täydellistä.
Elämä ennen Jukolaa oli rankkaa ja on sitä myös edelleen. Motivaation löytäminen harjoitteluun pieleen menneen tasotestin ja suoritusten tasottomuuden johdosta on ollut välillä jopa hankalaa. Nyt suunnitelmat ovat kirkastuneet.
Kilpailunälkää kasvatetaan tauolla ja anaerkta vetoharjoituksilla. Seuraavan suunnistuskilpailun juoksen Kiilopään tunturimaastoissa Jusun parina. Sen jälkeen syksyn ohjelmaan kuuluu vain am- ja sm-kilpailuja, sekä muutama viesti. Jos ranki näyttää valahtavan 1. ryhmän ulkopuolelle, ohjelmaan lisätään tarpeellinen määrä kovatasoisia kansallisia kisoja kovina harjoituksina.
Repovesi on muuten nättti paikka. Vähän pieni vain. Tuli ihan kotoisa olo tykkien jylinään herätessä. Kannattaa käydä tutustumassa.
Elämä ennen Jukolaa oli rankkaa ja on sitä myös edelleen. Motivaation löytäminen harjoitteluun pieleen menneen tasotestin ja suoritusten tasottomuuden johdosta on ollut välillä jopa hankalaa. Nyt suunnitelmat ovat kirkastuneet.
Kilpailunälkää kasvatetaan tauolla ja anaerkta vetoharjoituksilla. Seuraavan suunnistuskilpailun juoksen Kiilopään tunturimaastoissa Jusun parina. Sen jälkeen syksyn ohjelmaan kuuluu vain am- ja sm-kilpailuja, sekä muutama viesti. Jos ranki näyttää valahtavan 1. ryhmän ulkopuolelle, ohjelmaan lisätään tarpeellinen määrä kovatasoisia kansallisia kisoja kovina harjoituksina.
Repovesi on muuten nättti paikka. Vähän pieni vain. Tuli ihan kotoisa olo tykkien jylinään herätessä. Kannattaa käydä tutustumassa.
Ja muistakaa: Jukolaan on enää 333 päivää...
torstai 1. heinäkuuta 2010
Pukkila kartalle
Kartoittaminen on hieno laji. Siis kartan tekeminen (ei kartoittaminen). Varsinkin urbaanissa ympäristössä shortsit jalassa ja t-paita päällä. Paljon parempaa kesäduunia ei voisi olla.
Karttaa on pöyritelty OCADilla tiistaista lähtien ja ensimmäinen maastotyöpäivä oli tänään. Muutamia havaintoja ensimmäiseltä kartoitussessiolta:
Innostuin keskiviikkona aloittamaan urheilupuiston uudelleenkartoituksen. Monta kertaa olen sen päivittänyt, mutta nyt tarkoitus on laittaa kartan systemaattiset virheet kuntoon. Virheitä on paljon. Töitä riittää (tämä tosin palkattomana).
Seuraavat kaksi viikkoa vierähtävät kartta kädessä. Ensin viikkoa Paljakan rinteillä, sieltä Jukajärvelle ja lopulta Repovedelle. Suosittelen ulkoilua muillekin. Ette jää mistään paitsi. Blogi on kesälomalla.
Karttaa on pöyritelty OCADilla tiistaista lähtien ja ensimmäinen maastotyöpäivä oli tänään. Muutamia havaintoja ensimmäiseltä kartoitussessiolta:
- käyrät on piirrettu vanhaan karttaan mielikuvitusta käyttäen
- Pukkilan kunta on panostanut vanhusten hoitoon ja rakentanut Onnin
- paikallinen päiväkoti puuttuu kaikista pohjakartoista
Innostuin keskiviikkona aloittamaan urheilupuiston uudelleenkartoituksen. Monta kertaa olen sen päivittänyt, mutta nyt tarkoitus on laittaa kartan systemaattiset virheet kuntoon. Virheitä on paljon. Töitä riittää (tämä tosin palkattomana).
Seuraavat kaksi viikkoa vierähtävät kartta kädessä. Ensin viikkoa Paljakan rinteillä, sieltä Jukajärvelle ja lopulta Repovedelle. Suosittelen ulkoilua muillekin. Ette jää mistään paitsi. Blogi on kesälomalla.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Joulu tuli, lahjat ei.
Menikö se nyt nappiin?
No eihän se mennyt. Tosin molemmissa silmissä on edelleen näkö ja sijoitus nousi. Pahemminkin olisi voinut käydä
2. osuuden jälkeen olimme sijalla 143, lähes ~100 sijaa huonommin, kuin olin viimeiset pari viikkoa uneksinut. Fiilis oli maassa, mutta valmistauduin kilpailuun aiemmin suunnitellun kaavan mukaisesti. Kaikki tehtiin niin hyvin kuin oli mahdollista.
Olimme kärkeä osuuden jäljessä ja screeniltä näytettiin osuuden alun hajonta. Ennakkomme LL:n kanssa osui kohdalleen. IV osuuden alun hajonta oli yhteinen osuuksien I-III kanssa. Polut olivat siis valmiit, tossua vain liikkeelle.
Kilpailu lähti hyvin käyntiin. Urat olivat valmiit ja juoksu kulki paremmin kuin koskaan. 4km kohdalla olin osuusajoissa 14 ja hieman reilun minuutin nopeinta hitaampi. Samassa letkassa juoksi mm. Stura Tunan Joakim Svensk (kyseinen kaveri oli lopulta maalissa 80 ja osuusajoissa top 20).
Sitten loppu hyvä fiilis.
Kaaduin ja katkennnut paju osui voimalla silmäluomeen. Keskeytys oli sentin päässä tai ainakin aikaa olisi mennyt reilusti enemmän. Tästä hermostuneena säntäsin mäen päälle ilman kunnon suunnitelmaa. Rastivälin ainoa ennakko ei osunut kohdalle ja seurauksena puolen minuutin koukku.
Virheestä sisuuntuneena iskin seuraavalle rastille tuplavauhtia. Kaikki toimi hyvin kunnes mikään ei täsmännyt. Sain itseni kolmesti kiinni väärästä paikasta ja suoritus meni säntäilyksi. 4,5min jälkeen paikansin itseni oikein ja minuutti siitä eteenpäin olin rastilla. Tuloksena siis 5,5min virhe. Kesän ennätys.
Radan viimeinen kolmannes sujui ilman pahoja virheitä, eikä ero kärkeen kasvanut kuin parilla minuutilla.
Miksi kesän pahimman virheen piti sattua tärkeimmässä kisassa?
Virhe seurasi pienempää virhettä, jonka laitan osittain säikähdyksen ja suorituksen herpaantumisen piikkiin. Suurempi virhe johtui kiireestä ja toisesta kilpailijasta (jolla homma ei myöskään ollut hallussa). Unohdin kompassin käytön ratkaisevalla hetkellä ja tein typerän samaistusvirheen. Virheen jälkeen sorruin kuvittelemaan, enkä suostunut näkemään realiteettejä heti ajatuksen katkeamisen jälkeen. Sain maaston täsmäämään kartan kanssa yllättävän hyvin kun unohdin kompassin käytön ja pidin karttaa 90 astetta väärässsä asennossa.
Se siitä huippusuorituksesta.
Seuraavaan Jukolaan on enää vajaa vuosi. Sitä ennen juostaan sm-viesti, halikko, manna ja tiomila. Jos suorituskyky kasvaa odotusten mukaisesti, kuntohuippu haetaan mahdollisesti myös sm-pitkälle. Nyt kuitenkin alkaa kesän pk-kausi ja harjoitussuunnitelman uudelleenkirjoitus. Virheelliset menetelmät korjataan ja pistetään porukka nauramaan.
No eihän se mennyt. Tosin molemmissa silmissä on edelleen näkö ja sijoitus nousi. Pahemminkin olisi voinut käydä
2. osuuden jälkeen olimme sijalla 143, lähes ~100 sijaa huonommin, kuin olin viimeiset pari viikkoa uneksinut. Fiilis oli maassa, mutta valmistauduin kilpailuun aiemmin suunnitellun kaavan mukaisesti. Kaikki tehtiin niin hyvin kuin oli mahdollista.
Olimme kärkeä osuuden jäljessä ja screeniltä näytettiin osuuden alun hajonta. Ennakkomme LL:n kanssa osui kohdalleen. IV osuuden alun hajonta oli yhteinen osuuksien I-III kanssa. Polut olivat siis valmiit, tossua vain liikkeelle.
Kilpailu lähti hyvin käyntiin. Urat olivat valmiit ja juoksu kulki paremmin kuin koskaan. 4km kohdalla olin osuusajoissa 14 ja hieman reilun minuutin nopeinta hitaampi. Samassa letkassa juoksi mm. Stura Tunan Joakim Svensk (kyseinen kaveri oli lopulta maalissa 80 ja osuusajoissa top 20).
Sitten loppu hyvä fiilis.
Kaaduin ja katkennnut paju osui voimalla silmäluomeen. Keskeytys oli sentin päässä tai ainakin aikaa olisi mennyt reilusti enemmän. Tästä hermostuneena säntäsin mäen päälle ilman kunnon suunnitelmaa. Rastivälin ainoa ennakko ei osunut kohdalle ja seurauksena puolen minuutin koukku.
Virheestä sisuuntuneena iskin seuraavalle rastille tuplavauhtia. Kaikki toimi hyvin kunnes mikään ei täsmännyt. Sain itseni kolmesti kiinni väärästä paikasta ja suoritus meni säntäilyksi. 4,5min jälkeen paikansin itseni oikein ja minuutti siitä eteenpäin olin rastilla. Tuloksena siis 5,5min virhe. Kesän ennätys.
Radan viimeinen kolmannes sujui ilman pahoja virheitä, eikä ero kärkeen kasvanut kuin parilla minuutilla.
Miksi kesän pahimman virheen piti sattua tärkeimmässä kisassa?
Virhe seurasi pienempää virhettä, jonka laitan osittain säikähdyksen ja suorituksen herpaantumisen piikkiin. Suurempi virhe johtui kiireestä ja toisesta kilpailijasta (jolla homma ei myöskään ollut hallussa). Unohdin kompassin käytön ratkaisevalla hetkellä ja tein typerän samaistusvirheen. Virheen jälkeen sorruin kuvittelemaan, enkä suostunut näkemään realiteettejä heti ajatuksen katkeamisen jälkeen. Sain maaston täsmäämään kartan kanssa yllättävän hyvin kun unohdin kompassin käytön ja pidin karttaa 90 astetta väärässsä asennossa.
Se siitä huippusuorituksesta.
Seuraavaan Jukolaan on enää vajaa vuosi. Sitä ennen juostaan sm-viesti, halikko, manna ja tiomila. Jos suorituskyky kasvaa odotusten mukaisesti, kuntohuippu haetaan mahdollisesti myös sm-pitkälle. Nyt kuitenkin alkaa kesän pk-kausi ja harjoitussuunnitelman uudelleenkirjoitus. Virheelliset menetelmät korjataan ja pistetään porukka nauramaan.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Jukolaa odotellessa
Reilu kolme vuorokautta. Sitten fiilis on korkealla. In my dreams.
Ei liene ainakaan MU-laisille yllätys, että Jukola on tämän kauden ainut tavoite.
Enää kaksi tyyppimaastoharjoitusta ja valmistautuminen on tehty. Se on tehty niin hyvin kuin osaan. Ainakin helmikuun alusta tiomilaan ja viimeisen pari viikkoa. Välissä oli lyhyt ajanjakso, jolloin kaikki ei mennyt niinkuin elokuvissa.
MU harrastaa juoksujärjestyksen julkaisemisen suhteen avointa politiikkaa. Joukkue on ollut jo pari viikkoa Jukolan sivuilla ihmeteltävänä.
Juoksen tavanomaisesta poiketen IV osuudella. Riski joutua lähtemään kärkiletkoissa on huomattavasti viimevuosia suurempi. Ei haittaa. Kun pääsen kurkun karheudesta vielä eroon, olen elämäni kunnossa. Ainakin fyysisesti. Suunnistuspuolella kunto on normaali, mikä tarkoittaa jännityksen säilymistä vaihtopuomille asti. Joskus hukkuneet hanskat on kuitenkin poikkeuksellisesti tarkoitus pitää näpeissä loppuun asti.
Viimeisinä päivinä olen pohtinut mahdollista elämää Jukolan jälkeen. Nyt olen löytänyt totuuden.
On olemassa vain aikaa ennen Jukolaa. Aika ennen Tiomilaa osuu osittain Jukolaa edeltävän ajanjakson päälle. Tämän ajanjakson pituus on suoraan verrannollinen positiivisten seurasiirtojen ja talven harjoitustuntien määrään, sekä kääntäen verrannollinen joukkueen viralliseen tavoitteeseen.
Totuudet eivät kuitenkaan koskaan ole absoluuttisia. Nämä totuudet on määritelty MUn sijoituksille [26,Inf[ . Jos sijoitus ei kuulu määrittelyjoukkoon, myös aika Jukolan jälkeen lienee mahdollista.
Ei liene ainakaan MU-laisille yllätys, että Jukola on tämän kauden ainut tavoite.
Enää kaksi tyyppimaastoharjoitusta ja valmistautuminen on tehty. Se on tehty niin hyvin kuin osaan. Ainakin helmikuun alusta tiomilaan ja viimeisen pari viikkoa. Välissä oli lyhyt ajanjakso, jolloin kaikki ei mennyt niinkuin elokuvissa.
MU harrastaa juoksujärjestyksen julkaisemisen suhteen avointa politiikkaa. Joukkue on ollut jo pari viikkoa Jukolan sivuilla ihmeteltävänä.
Juoksen tavanomaisesta poiketen IV osuudella. Riski joutua lähtemään kärkiletkoissa on huomattavasti viimevuosia suurempi. Ei haittaa. Kun pääsen kurkun karheudesta vielä eroon, olen elämäni kunnossa. Ainakin fyysisesti. Suunnistuspuolella kunto on normaali, mikä tarkoittaa jännityksen säilymistä vaihtopuomille asti. Joskus hukkuneet hanskat on kuitenkin poikkeuksellisesti tarkoitus pitää näpeissä loppuun asti.
Viimeisinä päivinä olen pohtinut mahdollista elämää Jukolan jälkeen. Nyt olen löytänyt totuuden.
On olemassa vain aikaa ennen Jukolaa. Aika ennen Tiomilaa osuu osittain Jukolaa edeltävän ajanjakson päälle. Tämän ajanjakson pituus on suoraan verrannollinen positiivisten seurasiirtojen ja talven harjoitustuntien määrään, sekä kääntäen verrannollinen joukkueen viralliseen tavoitteeseen.
Totuudet eivät kuitenkaan koskaan ole absoluuttisia. Nämä totuudet on määritelty MUn sijoituksille [26,Inf[ . Jos sijoitus ei kuulu määrittelyjoukkoon, myös aika Jukolan jälkeen lienee mahdollista.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Hiljaista oli
Radiohiljaisuus on päättynyt; keskimatkan am-kisat on viety läpi ja elämä hymyilee.
Ensimmäisten kymmenen reittihärveliin piirtäneen perusteella porukka näyttää hajonneen aika hyvin. Jee jee. Ja kierto oli nopeampi, jos rastille osasi suoraan.
Radoista saatu palaute oli lähinnä positiivista, vaikka joidenkin mielestä radoilla joutui harrastamaan bingoa. Herra majurin mielestä tämä porukka koostui lähinnä suunnistustaidottomista joten kritiikin voi siis jättää huomioimatta. Annetaan baabelintornin kasvaa.
Jukolaan valmistautuminen ei ole sujunut aivan suunnitellusti. Harjoittelut on jäänyt pari päivää väliin ärhäkän flunssan johdosta. Huomenna ohjelmassa pitäisi olla kova treeni. Täytyy vielä tehdä riskianalyysi ennen vetoa.
Huomenna on sitten kuntorastit am-rasteilla/radoilla. karttamaksu 0€/2€/5€ iästä riippuen. Tarkemmat tiedot MU:n sivuilla. Tervetuloa.
Ensimmäisten kymmenen reittihärveliin piirtäneen perusteella porukka näyttää hajonneen aika hyvin. Jee jee. Ja kierto oli nopeampi, jos rastille osasi suoraan.
Radoista saatu palaute oli lähinnä positiivista, vaikka joidenkin mielestä radoilla joutui harrastamaan bingoa. Herra majurin mielestä tämä porukka koostui lähinnä suunnistustaidottomista joten kritiikin voi siis jättää huomioimatta. Annetaan baabelintornin kasvaa.
Jukolaan valmistautuminen ei ole sujunut aivan suunnitellusti. Harjoittelut on jäänyt pari päivää väliin ärhäkän flunssan johdosta. Huomenna ohjelmassa pitäisi olla kova treeni. Täytyy vielä tehdä riskianalyysi ennen vetoa.
Huomenna on sitten kuntorastit am-rasteilla/radoilla. karttamaksu 0€/2€/5€ iästä riippuen. Tarkemmat tiedot MU:n sivuilla. Tervetuloa.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Prisma
Kaikki yhdessä. Fysiikankurssin geometrinen optiikka (ei vielä läpi), kauppaketju ja kauden onnistunein kilpailu. Tähän mennessä.
Itseluottamus nousi tiomilan myötä uusiin sfääreihin ja tänään keskittyminen suoritukseen kasvoi uudelle tasolle. Kilpailu oli omissa käsissä k-pisteeltä maaliviivalle. Se on poikkeuksellista, sillä normaalisti jokin lanka karkaa käsistä viimeistään vartin jälkeen.
Fiilis kisan jälkeen oli erilainen ja vetti vertoja jopa milan jälkeiselle tunnelmalle. Kontrasti kilpailuaamun juosulenkkiin oli valtava. Vasen jalkapöytä taisi ottaa hieman itseensä lauantain pitkälle PK-lenkillä ja aamulla jokainen askel sattui. Kenkien vaihto auttoi (tilapäisesti?) ja kilpailu sujuisujui kivuitta. Täytyy huomioida kivut tulevaa harjoitusohjelmaa suunniteltaessa.
Suunta on ylöspäin. Harjoittelu on kevyttä tiistaihin asti, jonka jälkeen alkaa juoksuvauhdin hiominen Jukolakuntoon. Siellä isketään.
Itseluottamus nousi tiomilan myötä uusiin sfääreihin ja tänään keskittyminen suoritukseen kasvoi uudelle tasolle. Kilpailu oli omissa käsissä k-pisteeltä maaliviivalle. Se on poikkeuksellista, sillä normaalisti jokin lanka karkaa käsistä viimeistään vartin jälkeen.
Fiilis kisan jälkeen oli erilainen ja vetti vertoja jopa milan jälkeiselle tunnelmalle. Kontrasti kilpailuaamun juosulenkkiin oli valtava. Vasen jalkapöytä taisi ottaa hieman itseensä lauantain pitkälle PK-lenkillä ja aamulla jokainen askel sattui. Kenkien vaihto auttoi (tilapäisesti?) ja kilpailu sujuisujui kivuitta. Täytyy huomioida kivut tulevaa harjoitusohjelmaa suunniteltaessa.
Suunta on ylöspäin. Harjoittelu on kevyttä tiistaihin asti, jonka jälkeen alkaa juoksuvauhdin hiominen Jukolakuntoon. Siellä isketään.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Viimeistä viedään.
35:15. Tällä vauhdilla uskon mitalin irtoavan Tornikallion rinteillä. Ainakin nykyisellä rataversiolla.
Kävimme perjantaina TaPSan kanssa koestamassa pääsarjarataa. Reissu oli onnistunut. Kahden väliajan näkeminen sai ymmärtämään maastoa paremmin. Ratasuunnittelu on jotakuinkin onnistunut, tosin veljeä lainatakseni: "Nää radat niin haukutaan. Porukkaa ärsyttää, kun lippu ei satu kohdalleen." Maastossa on mahdollista tehdä isoja virheitä, jos ajatus ei ole olennaisessa. Vielä kun kartta saadaan täydelliseksi, kilpailusta tulee hieno.
Ainoa epävarmuustekijä radassa on pituus. Hyvällä maastontuntemuksella juoksin radan VKII vauhdilla aikaan 39:26. Virheitä tuli ~45s, ehkä hieman enemmän. Kysymys kuuluukin; kuinka huonossa iskussa olen? Suoraan sanoen aika on jopa pelottavan hyvä koko kilpailun matkojen kannalta. Ratojen pituudet lainattu viimevuotisesta kilpailusta ja tulosten perusteella niitä on joko pidennetty tai lyhennetty. Ratamestarin alitajunnassa on kuitenkin kokoajan ollut pelko yllättävän hitaasta maastosta. Matkat ovat keskimäärin hieman lyhyemmät kuin viimevuonna.
Maasto ei olekaan hidas. Ei ainakaan pääsarjamiehille. Vaikka matka on 300m viimevuotista pidempi, kärkiajat tulevat olemaan samaa luokkaa. Ehdot yhtälön toteutumiselle tosin ovat, että kärki saapuu paikalle ja malttaa suunnistaa. Ilman taitavaa suunnistusta hyvistä ajoista on turha unelmoida (suunnistuskilpailussa kun ollaan).
Ratamestariryhmä kokoontuu tänään. Tavoite on pitää viimeinen palaveri. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään riittävän pitkä päivä. Toivottavasti yhteisymmärrys saavutetaan nopeasti.
Hyvää äitienpäivää.
Kävimme perjantaina TaPSan kanssa koestamassa pääsarjarataa. Reissu oli onnistunut. Kahden väliajan näkeminen sai ymmärtämään maastoa paremmin. Ratasuunnittelu on jotakuinkin onnistunut, tosin veljeä lainatakseni: "Nää radat niin haukutaan. Porukkaa ärsyttää, kun lippu ei satu kohdalleen." Maastossa on mahdollista tehdä isoja virheitä, jos ajatus ei ole olennaisessa. Vielä kun kartta saadaan täydelliseksi, kilpailusta tulee hieno.
Ainoa epävarmuustekijä radassa on pituus. Hyvällä maastontuntemuksella juoksin radan VKII vauhdilla aikaan 39:26. Virheitä tuli ~45s, ehkä hieman enemmän. Kysymys kuuluukin; kuinka huonossa iskussa olen? Suoraan sanoen aika on jopa pelottavan hyvä koko kilpailun matkojen kannalta. Ratojen pituudet lainattu viimevuotisesta kilpailusta ja tulosten perusteella niitä on joko pidennetty tai lyhennetty. Ratamestarin alitajunnassa on kuitenkin kokoajan ollut pelko yllättävän hitaasta maastosta. Matkat ovat keskimäärin hieman lyhyemmät kuin viimevuonna.
Maasto ei olekaan hidas. Ei ainakaan pääsarjamiehille. Vaikka matka on 300m viimevuotista pidempi, kärkiajat tulevat olemaan samaa luokkaa. Ehdot yhtälön toteutumiselle tosin ovat, että kärki saapuu paikalle ja malttaa suunnistaa. Ilman taitavaa suunnistusta hyvistä ajoista on turha unelmoida (suunnistuskilpailussa kun ollaan).
Ratamestariryhmä kokoontuu tänään. Tavoite on pitää viimeinen palaveri. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään riittävän pitkä päivä. Toivottavasti yhteisymmärrys saavutetaan nopeasti.
Hyvää äitienpäivää.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Tiomila
Menikö se niinkuin piti?
-Kutakuinkin 9,2km. Sen jälkeen alkoi amatöörien säätäminen.
Joukkue voidaan jakaa karkeasti kolmeen koriin: alisuorittajiin, normisuorittajiin, ylisuorittajiin. Metsään lähdettäessä jokaisen tavoite on kuulua normisuorittajiin. Jos tavoitteeseen pääsee vain kolmasosa joukkueen vahvuudesta, suoritus ei vain voi olla kovin kaksinen. Nyt kävi näin.
Joukkueeseen kuului normaajien lisäksi pari ylisuorittajaa. Mitä MU olisikaan ilman Mäkisiä? Erään kotiin tulleen onnittelutekstarin sanoin: "Jos olisit silloin joskus tehnyt vähän enemmän poikia, niin ne olis taistellu ihan kärkisijoista."
Oman suorituksen hehkuttaminen ei kuulu tapoihini. Keskityn yleensä virheiden selittelyyn. (miksiköhän?) Niin teen nytkin. Kärjessä on ihan varmasti pummattu 6. osuudella yli 5min ja virheet olivat seurausta hämärtyneestä näkökentästä. Kun metsään pääsee sijoilla ym, maaston valoisuus ei enää johtu "huonoista kiinalaisista" tai omatekoisista valonheittimistä.
Kyllähän sitä valoisalla osaa huonompikin suunnistaja juosta yö-osuudeksi tarkoitetun keskimatkan radan. Varsinkin, kun jalka ei liikahda ylämäkeen. Ja vaikka osuuden taso olisi millainen, jonkun on oltava osuudella 15*.
Rehellisesti sanoen olin suorituksen jälkeen melko kettuuntunut. Oma kello näytti aikaa 42min, joten metsässä oli vierähtänyt 10min ratamestarin laskelmia ja 6 min omia laskelmia pidempään. Pahimmaksi tilanteen teki se, että kykenin selittämään huonon ajan vain kyvyttömyydelläni juosta ylämäkiä kovaa. Nopean (10s) analyysin jälkeeen uskoin tehneeni virheitä vähemmän kuin edes niissä parhaissa unissani, ja tasaiseen sekä alamäkeen tossu liikahti kanssakilpailijoihin nähden kohtuullisesti. 10min ero ihanneaikaan todisti siis vain sen, mikä jo tiedettiin; kunto on huono.
Tunnelma maalissa piristyi hieman Sainion Pertin lohduttavien sanojen jälkeen: "Se oli miehen työ." Kommentin ja niukan suihkun jälkeen rohkaistuin tulostaululle tarkistamaan kärjen vauhdin. Repesin. Uskoin kovien naamojen olevan kovia myös pimeällä ja tiomilassa. Tulostaulu herätti kysymyksen, onko ne sitten kuitenkaan?
Kärki lähestyi MUta 6. osuudella minuutilla (saisitte tarkan arvon, jos kisasivuilta löytyisi tulokset). Kun jalka ensivuonna liikahtaa myös ylämäkeen, kärki lähestyy luonnollisesti enemmän. Ja kun juoksen 2011 putkea 20 min lähempänä kärkeä, joukkueen sijoitus osuuden jälkeen on aavistuksen parempi.
Fiilis on väsynyt. Laivalla nukuttiin perinteisen hyvin ja aamupala jäi välistä. Onneksi ehdittiin lounaalle. Aurinko paistaa ja parin tunnin PKIIn kutsuu. Jau.
*Luvut ovat joko erisuuria tai yhtäsuuria. Jos luvut ovat erisuuria, ne voidaan järjestää suuruuteen perustuen. Tämän perusteella voidaan todeta ainoan alkuehdon 15. sijoitukselle olevan vähintään 15 järjestykseen laitettavaa suorituksen joukko.
** Kattava kisa-analyysi löytyy MU:n sivuilta.
-Kutakuinkin 9,2km. Sen jälkeen alkoi amatöörien säätäminen.
Joukkue voidaan jakaa karkeasti kolmeen koriin: alisuorittajiin, normisuorittajiin, ylisuorittajiin. Metsään lähdettäessä jokaisen tavoite on kuulua normisuorittajiin. Jos tavoitteeseen pääsee vain kolmasosa joukkueen vahvuudesta, suoritus ei vain voi olla kovin kaksinen. Nyt kävi näin.
Joukkueeseen kuului normaajien lisäksi pari ylisuorittajaa. Mitä MU olisikaan ilman Mäkisiä? Erään kotiin tulleen onnittelutekstarin sanoin: "Jos olisit silloin joskus tehnyt vähän enemmän poikia, niin ne olis taistellu ihan kärkisijoista."
Oman suorituksen hehkuttaminen ei kuulu tapoihini. Keskityn yleensä virheiden selittelyyn. (miksiköhän?) Niin teen nytkin. Kärjessä on ihan varmasti pummattu 6. osuudella yli 5min ja virheet olivat seurausta hämärtyneestä näkökentästä. Kun metsään pääsee sijoilla ym, maaston valoisuus ei enää johtu "huonoista kiinalaisista" tai omatekoisista valonheittimistä.
Kyllähän sitä valoisalla osaa huonompikin suunnistaja juosta yö-osuudeksi tarkoitetun keskimatkan radan. Varsinkin, kun jalka ei liikahda ylämäkeen. Ja vaikka osuuden taso olisi millainen, jonkun on oltava osuudella 15*.
Rehellisesti sanoen olin suorituksen jälkeen melko kettuuntunut. Oma kello näytti aikaa 42min, joten metsässä oli vierähtänyt 10min ratamestarin laskelmia ja 6 min omia laskelmia pidempään. Pahimmaksi tilanteen teki se, että kykenin selittämään huonon ajan vain kyvyttömyydelläni juosta ylämäkiä kovaa. Nopean (10s) analyysin jälkeeen uskoin tehneeni virheitä vähemmän kuin edes niissä parhaissa unissani, ja tasaiseen sekä alamäkeen tossu liikahti kanssakilpailijoihin nähden kohtuullisesti. 10min ero ihanneaikaan todisti siis vain sen, mikä jo tiedettiin; kunto on huono.
Tunnelma maalissa piristyi hieman Sainion Pertin lohduttavien sanojen jälkeen: "Se oli miehen työ." Kommentin ja niukan suihkun jälkeen rohkaistuin tulostaululle tarkistamaan kärjen vauhdin. Repesin. Uskoin kovien naamojen olevan kovia myös pimeällä ja tiomilassa. Tulostaulu herätti kysymyksen, onko ne sitten kuitenkaan?
Kärki lähestyi MUta 6. osuudella minuutilla (saisitte tarkan arvon, jos kisasivuilta löytyisi tulokset). Kun jalka ensivuonna liikahtaa myös ylämäkeen, kärki lähestyy luonnollisesti enemmän. Ja kun juoksen 2011 putkea 20 min lähempänä kärkeä, joukkueen sijoitus osuuden jälkeen on aavistuksen parempi.
Fiilis on väsynyt. Laivalla nukuttiin perinteisen hyvin ja aamupala jäi välistä. Onneksi ehdittiin lounaalle. Aurinko paistaa ja parin tunnin PKIIn kutsuu. Jau.
*Luvut ovat joko erisuuria tai yhtäsuuria. Jos luvut ovat erisuuria, ne voidaan järjestää suuruuteen perustuen. Tämän perusteella voidaan todeta ainoan alkuehdon 15. sijoitukselle olevan vähintään 15 järjestykseen laitettavaa suorituksen joukko.
** Kattava kisa-analyysi löytyy MU:n sivuilta.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Vuoristorata
Huh mikä päivä. Siis maanantai.
Vuotavantiellä kävely otti voimille. Ihan oikeasti voimille. Ja siis ihan vaan kävely. Piti istahtaa hetkeksi tienvarteen tuumaamaan maailman menoa. Onneksi Jokke sattui ajamaan ohi, niin ei tarvinnut koko matkaa laahustaa.
Pari tuntia tietokoneen ääressä karttaa korjaillen, tunniksi vastaamaan puhelimeen ja autolla kotiin. Nyt vointi oli jo hyvä, joten päätin toteuttaa alkuperäistä ohjelmaa ja vetää 30min TV VK:n. Tuloksena 7km rennon kovaa 27:31. Koko matka siis kutakuinkin täydellisesti AnAerK:lla. Illalla voittajafiilis, vaikka juna oli peruttu (kevät taisi tulla yllätyksenä).
Jos kaikki on normaalisti, ei kannata huolestua. Jos väsyttää ilman syytä, kannattaa syy keksiä. Ilmeisesti siitepölykausi on taas osaltani alkamassa. Ja kai sitä vesipulloa kannattaa vaikka näön vuoksi kantaa mukana ainakin kevään lämpöisimpänä päivänä.
Keskiviikkona isketään Hennassa ja "Letkaa ei jätetä." -projeti huipentuu lauantaina-sunnuntai -välisenä yönä. Iskujen välissä jotain herkkää ja nopeaa. Sitä keho kaipaa. (ainakin yksi nopea karttaprojekti olisi vietävä loppuun)
Jos lippu löytyy niin kaikki on mahdollista. Lisäksi olisi suotavaa, ettei kilpailuun satu maanantaiaamuja tai silja-rasteja. Se ei millään tavalla edistäisi joukkueen tavoitetta yltää sijoituksiin <50.
Jotain tarttis tehä. Tai olla tekemättä. Kumman vaihtoehdon valitsenkin, niin Jukola on tavoite, Mila vain välietappi. Toisaalta on kehittävämpää juosta 36min MK-treeni levänneenä. Toisaalta lepäämistä varten on lepoviikko. Pitäisi varmaan palata kurkkusalaattiin, niin joku päättäisi puolestani.
Ajatus katkesi jo ainakin pari kappaletta sitten. Kannattaa varmaan katkaista tekstikin.
Aamulla 1,5h mustamäen kartan päivitystä; miten yksi tie voi tuottaa niin paljon työtä? Kivikuvaukseen en mennyt koskemaan, se on ensikartoittajan linjan mukainen. Linjan muokkaamisesta syntyisi vain tarve tehdä lisää korjauksia. Ei kannata. Mieluummin teen joskus ajan kanssa kokonaan uudestaan.
Vuotavantiellä kävely otti voimille. Ihan oikeasti voimille. Ja siis ihan vaan kävely. Piti istahtaa hetkeksi tienvarteen tuumaamaan maailman menoa. Onneksi Jokke sattui ajamaan ohi, niin ei tarvinnut koko matkaa laahustaa.
Pari tuntia tietokoneen ääressä karttaa korjaillen, tunniksi vastaamaan puhelimeen ja autolla kotiin. Nyt vointi oli jo hyvä, joten päätin toteuttaa alkuperäistä ohjelmaa ja vetää 30min TV VK:n. Tuloksena 7km rennon kovaa 27:31. Koko matka siis kutakuinkin täydellisesti AnAerK:lla. Illalla voittajafiilis, vaikka juna oli peruttu (kevät taisi tulla yllätyksenä).
Jos kaikki on normaalisti, ei kannata huolestua. Jos väsyttää ilman syytä, kannattaa syy keksiä. Ilmeisesti siitepölykausi on taas osaltani alkamassa. Ja kai sitä vesipulloa kannattaa vaikka näön vuoksi kantaa mukana ainakin kevään lämpöisimpänä päivänä.
Keskiviikkona isketään Hennassa ja "Letkaa ei jätetä." -projeti huipentuu lauantaina-sunnuntai -välisenä yönä. Iskujen välissä jotain herkkää ja nopeaa. Sitä keho kaipaa. (ainakin yksi nopea karttaprojekti olisi vietävä loppuun)
Jos lippu löytyy niin kaikki on mahdollista. Lisäksi olisi suotavaa, ettei kilpailuun satu maanantaiaamuja tai silja-rasteja. Se ei millään tavalla edistäisi joukkueen tavoitetta yltää sijoituksiin <50.
Jotain tarttis tehä. Tai olla tekemättä. Kumman vaihtoehdon valitsenkin, niin Jukola on tavoite, Mila vain välietappi. Toisaalta on kehittävämpää juosta 36min MK-treeni levänneenä. Toisaalta lepäämistä varten on lepoviikko. Pitäisi varmaan palata kurkkusalaattiin, niin joku päättäisi puolestani.
Ajatus katkesi jo ainakin pari kappaletta sitten. Kannattaa varmaan katkaista tekstikin.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Apuratamestari vauhdissa
Kisakuume iskee. On pakko paljastaa rata, ihan pakko.
SU UU:n keskimatkan aluemestaruuskilpailuun on aikaa enää reilu kuukausi ja radat ovat hienosäätöä vaille valmiit. Prikat kävelivät metsään tänään ja torstaina. Nyt enää odotetaan kilpailijoita.
Että voisitte valmistautua paremmin tulevaan koitokseen, tässä teille pari rastiväliä kisamaastosta.
Ettei tämäkin juttu mene mukahauskaksi paljasteluksi, esitellään nyt vaikka seuraavan kolmen viikon painopiste harjoittelussa ja ideologia suunnitelman taustalla.
Joku vähemmän tunnettu suunnistusvalmentaja on todennut kovista harjoituksista:
1 treeni viikossa -> ylläpito
2 treeni viikossa -> kehitys
3 treeni viikossa -> sm/mm
4 treeni viikossa -> monttu
Harjoittelun painopiste on seuraavat viikot anaerk:n nostamisessa sekä liikkuvuuden parantamisessa. Viikkojen kuormitus porrastetaan siten, että tällä ja tulevalla viikolla kovia kynnystä nostavia harjoituksia on kolme ja kolmannella viikolla kahdesta kolmeen. Tämän jälkeen vietän kymmenen päivän lepoviikon, jonka aikana hoidan itseni Jukolajoukkueeseen.
Että voisitte valmistautua paremmin tulevaan koitokseen, tässä teille pari rastiväliä kisamaastosta.
Ettei tämäkin juttu mene mukahauskaksi paljasteluksi, esitellään nyt vaikka seuraavan kolmen viikon painopiste harjoittelussa ja ideologia suunnitelman taustalla.Joku vähemmän tunnettu suunnistusvalmentaja on todennut kovista harjoituksista:
1 treeni viikossa -> ylläpito
2 treeni viikossa -> kehitys
3 treeni viikossa -> sm/mm
4 treeni viikossa -> monttu
Harjoittelun painopiste on seuraavat viikot anaerk:n nostamisessa sekä liikkuvuuden parantamisessa. Viikkojen kuormitus porrastetaan siten, että tällä ja tulevalla viikolla kovia kynnystä nostavia harjoituksia on kolme ja kolmannella viikolla kahdesta kolmeen. Tämän jälkeen vietän kymmenen päivän lepoviikon, jonka aikana hoidan itseni Jukolajoukkueeseen.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Huippusuoritus
Se on loppu ny. Siis talven harjoitusjakso. Kevään kilpailukausi alkoi tänään ja tuloksena mahtava 44 sija Silja-rastien kovatasoisesta H21A2-sarjasta. Tyytyväisyys suoritukseen on samaa luokkaa kuin syksyn 09 sm-yö -kilpailussa. Hyvä reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Jos en olisi tehnyt täydellistä juoksua, alkaisin rutiininomaisesti etsiä suorituksesta virheitä, jotka selittäisivät eron kärkeen. Onneksi täydellisen juoksun jälkeen kilpailussa ei ole neljää suuntavirhettä, kuutta rastinottaovirhettä ja kahta reitinvalintavirhettä, sillä niiden tekeminen saattaisi jälkikäteen kaivella.
Onneksi täydellisen suorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse arvuutella heikkoa fyysistä virettä. On hienoa, ettei hyvin sujuneen alkuverkan jälkeen tarvitse arvuutella, miksi jokainen yli kahden käyrän mäki vetää jalat totaalisen hapoille. Huippusuorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse pohtia, miksi maantiekympillä minuutin hitaampi kaveri kulkee metsässä 40s/km kovempaa.
Huippusuorituksen tekeminen on aina urheilijalle kova juttu. Itsensä ylittäminen vetää pään tyhjäksi. Miten tässä näin kävi? Tätäkö tämä sitten on? Eikö kaikkien tehtyjen harjoitusten jälkeen ole mitään ihmistä suurempaa? Fiilis on samanaikaisesti kyselevä ja vastaava, ontto ja täysi. Samalla tulee mietittyä, onko täydellisyyden saavutettuaan mitään järkeä jatkaa? Sitä tulee huipputasolla mietittyä yhä uudestaan.
Ei syytä huoleen. En ole lähdössä minnekään. Lentokoneet eivät lennä. Kilpailut jatkuvat 10milassa putkiosuudella. Siellä nähdään toisenlaista menoa.
Jos en olisi tehnyt täydellistä juoksua, alkaisin rutiininomaisesti etsiä suorituksesta virheitä, jotka selittäisivät eron kärkeen. Onneksi täydellisen juoksun jälkeen kilpailussa ei ole neljää suuntavirhettä, kuutta rastinottaovirhettä ja kahta reitinvalintavirhettä, sillä niiden tekeminen saattaisi jälkikäteen kaivella.
Onneksi täydellisen suorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse arvuutella heikkoa fyysistä virettä. On hienoa, ettei hyvin sujuneen alkuverkan jälkeen tarvitse arvuutella, miksi jokainen yli kahden käyrän mäki vetää jalat totaalisen hapoille. Huippusuorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse pohtia, miksi maantiekympillä minuutin hitaampi kaveri kulkee metsässä 40s/km kovempaa.
Huippusuorituksen tekeminen on aina urheilijalle kova juttu. Itsensä ylittäminen vetää pään tyhjäksi. Miten tässä näin kävi? Tätäkö tämä sitten on? Eikö kaikkien tehtyjen harjoitusten jälkeen ole mitään ihmistä suurempaa? Fiilis on samanaikaisesti kyselevä ja vastaava, ontto ja täysi. Samalla tulee mietittyä, onko täydellisyyden saavutettuaan mitään järkeä jatkaa? Sitä tulee huipputasolla mietittyä yhä uudestaan.
Ei syytä huoleen. En ole lähdössä minnekään. Lentokoneet eivät lennä. Kilpailut jatkuvat 10milassa putkiosuudella. Siellä nähdään toisenlaista menoa.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kevättä ilmassa.
Kevät on hyvä asia. Siis jos jätetään huomoimatta se lumi mikä on vielä metsässä häiritsemässä suunnistusta ja ratamestausta. Ja jos jätetään lisäksi huomioimatta alkava siitepölykausi. Muuten kevät on hyvä asia.
Naisen on helppo selittää mielialanvaihtelun kuukautiskierron eri jaksoilla. Mutta miten mies voi selittää vaihtelevan fiiliksen? Aamulla aurinko paistoi ja kevättä oli ilmassa; päivällä ennen treeniä aurinko paistoi edelleen ulkona, mutta sisällä paloi armoton ketutus. Harjoituksen jälkeen taas tuntui epätodellisen voimattomalta.
En ole ylikunnossa. En voi olla. En ainakaan minä.
Tai siis jos harjoitusmäärä kasvoi tammikuussa yli 100% vuoteen 2009 verraten niin teoriassahan tuo olisi mahdollista, mutta miten voi saada itsensä ylikuntoon PK harjoituksilla ja kuntopiirillä? Sen ei pitäisi olla mahdollista.
Onneksi analysoin nyt vain kuluvan viikon voimattomuuden tunnetta. Voimattomuuden syyn ei onneksi tarvitse olla ylikunto. Syy voi olla ilmanlaadussa, syy voi olla laiskuudessa.
Oli voimattomuuden syy ylikunto tai ei, lepoviikko jatkuu ensiviikon tiistaihin. Näin elimistön pitäisi olla taas tuore vastaanottamaan harjoitusärsykkeitä, kun seuraavat koeviikot alkavat. Seuraava tutkimuksen kohde liittyy jotenkin anaerobiseen kynnysvauhtiin, mutta yksityiskohdat selviävät myöhemmin.
Naisen on helppo selittää mielialanvaihtelun kuukautiskierron eri jaksoilla. Mutta miten mies voi selittää vaihtelevan fiiliksen? Aamulla aurinko paistoi ja kevättä oli ilmassa; päivällä ennen treeniä aurinko paistoi edelleen ulkona, mutta sisällä paloi armoton ketutus. Harjoituksen jälkeen taas tuntui epätodellisen voimattomalta.
En ole ylikunnossa. En voi olla. En ainakaan minä.
Tai siis jos harjoitusmäärä kasvoi tammikuussa yli 100% vuoteen 2009 verraten niin teoriassahan tuo olisi mahdollista, mutta miten voi saada itsensä ylikuntoon PK harjoituksilla ja kuntopiirillä? Sen ei pitäisi olla mahdollista.
Onneksi analysoin nyt vain kuluvan viikon voimattomuuden tunnetta. Voimattomuuden syyn ei onneksi tarvitse olla ylikunto. Syy voi olla ilmanlaadussa, syy voi olla laiskuudessa.
Oli voimattomuuden syy ylikunto tai ei, lepoviikko jatkuu ensiviikon tiistaihin. Näin elimistön pitäisi olla taas tuore vastaanottamaan harjoitusärsykkeitä, kun seuraavat koeviikot alkavat. Seuraava tutkimuksen kohde liittyy jotenkin anaerobiseen kynnysvauhtiin, mutta yksityiskohdat selviävät myöhemmin.
Koeviikon jälkeen.
Koe-eläin on selvinnyt elämänsä nopeimmasta kolmasosatunnista, viidestä kaljasta ja viikosta anopin kanssa saman katon alla. Ohessa tuli myös treenattua. Täsmällistä raporttia harjoitusvaikutuksesta ei ennakkotiedoista poiketen julkaista. Tulokset puhukoon puolestaan.torstai 1. huhtikuuta 2010
Koeviikko
Ihmiskoe jatkuu kymmenettä päivää. Tuloksia ei ole. Koe on kesken.
Tavoitteeni on seuraavien vuosien kuluessa kokeilla, mitkä harjoitusärsykkeet antavat parhaimman harjoitusvasteen. Budjetin niukkuudesta johtuen koe-eläimiä ei ollut varaa hankkia, joten toimin itse ainoana koekaniinina. Tiedostan hyvin, että tulosten luetettavuus ja pätevyys kärsivät tästä yksityikohdasta, eikä kokeen toistettavuuskaan ole kovin kaksinen. Näen tämän kuitenkin mitä mainioimpana asiana, sillä tällöin kukaan ei ala apinoida harjoitteluani, eikä kukaan tee samoja virheitä plogini lukemisen seurauksena.
Tällä hetkellä käynnissä oleva tutkimus koskee keskivartalon voimaa. Tutkimuksen aikana toteutan päivän toisen harjoituksen keskivartalon kuntopiiirinä. Harjoituksen kesto vaihtelee muun harjoittelun rytmityksen mukaisesti 30-60min välillä. Palaan tarkempaan suoritukseen tulosten julkaisun yhteydessä.
Kokeen aloitusta edelsi tiukka pohdinta ihmiskokeiden eettisyydestä. Tietyissä piireissä on jopa spekuloitu, voiko harjoittelemalla saada kilpailijoihin nähden epäreilua etua. Vastaavana tutkijana kuitenkin puolustaudun toteamalla sääntöjen olevan kaikille samat eikä mitään sääntöä ole rikottu, eikä tulla rikkomaan. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tutkimukset eivät aiheuta koe-eläimelle välitöntä tai pitkäaikaista terveydellistä haittaa. Täsmällisemmin sanottuna, tutkimuksen aikaisen kokonaisrasituksen tavoitetaso on juuri montun reunalla, mutta kuitenkin reunan iloisemmalla puolella. Aika näyttää, missä reuna menee.
Tänän tutkimuksen kymmenentenä päivänä en voi muuta kuin todeta tutkimuksen olevan kesken ja tuloksia joudutaan odottamaan vielä yksitoista vuorokautta. Sen voin kuittenkin jo nyt todeta, että koehenkilön alavatsanseudulla näkyy jo pieniä rakenteellisia muutoksia. Yksi iso kumpu on ikäänkuin jakautunut kuudeksi pienemmäksi. Vielä ei tosin ole selvillä, onko tämä vain näköharha ja onko tästä kovin näkyvää hyötyä kevään kilpakentillä. Laskelmieni mukaan hyöty ei ole kovin kaus näkyvä, sillä kokoa suurempi combat-paita yltänee navan alapuolelle. Täytyy tarkistaa viimeistään avauskisassa.
Koe on kesken. Seuraavat kymmenen vuorokautta vietetään radiohiljaisuutta liikkuvassa laboratoriossa. Valitettavasti tutkimusta häiritsee aluksi 1-5.4. pääsiäisleiri Ronnebyssä ja vielä 5-10.4. hiihtoleiri Rukalla. Koe kuitenkin viedään läpi aiemmin laaditun suunnitelman mukaan. Se viedään läpi, mutta harjoitusvaste saattaa hieman kärsiä noin 20 muusta harjoitustunnista. Ohjelma viedään läpi...
Koe on kesken.
Tavoitteeni on seuraavien vuosien kuluessa kokeilla, mitkä harjoitusärsykkeet antavat parhaimman harjoitusvasteen. Budjetin niukkuudesta johtuen koe-eläimiä ei ollut varaa hankkia, joten toimin itse ainoana koekaniinina. Tiedostan hyvin, että tulosten luetettavuus ja pätevyys kärsivät tästä yksityikohdasta, eikä kokeen toistettavuuskaan ole kovin kaksinen. Näen tämän kuitenkin mitä mainioimpana asiana, sillä tällöin kukaan ei ala apinoida harjoitteluani, eikä kukaan tee samoja virheitä plogini lukemisen seurauksena.
Tällä hetkellä käynnissä oleva tutkimus koskee keskivartalon voimaa. Tutkimuksen aikana toteutan päivän toisen harjoituksen keskivartalon kuntopiiirinä. Harjoituksen kesto vaihtelee muun harjoittelun rytmityksen mukaisesti 30-60min välillä. Palaan tarkempaan suoritukseen tulosten julkaisun yhteydessä.
Kokeen aloitusta edelsi tiukka pohdinta ihmiskokeiden eettisyydestä. Tietyissä piireissä on jopa spekuloitu, voiko harjoittelemalla saada kilpailijoihin nähden epäreilua etua. Vastaavana tutkijana kuitenkin puolustaudun toteamalla sääntöjen olevan kaikille samat eikä mitään sääntöä ole rikottu, eikä tulla rikkomaan. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tutkimukset eivät aiheuta koe-eläimelle välitöntä tai pitkäaikaista terveydellistä haittaa. Täsmällisemmin sanottuna, tutkimuksen aikaisen kokonaisrasituksen tavoitetaso on juuri montun reunalla, mutta kuitenkin reunan iloisemmalla puolella. Aika näyttää, missä reuna menee.
Tänän tutkimuksen kymmenentenä päivänä en voi muuta kuin todeta tutkimuksen olevan kesken ja tuloksia joudutaan odottamaan vielä yksitoista vuorokautta. Sen voin kuittenkin jo nyt todeta, että koehenkilön alavatsanseudulla näkyy jo pieniä rakenteellisia muutoksia. Yksi iso kumpu on ikäänkuin jakautunut kuudeksi pienemmäksi. Vielä ei tosin ole selvillä, onko tämä vain näköharha ja onko tästä kovin näkyvää hyötyä kevään kilpakentillä. Laskelmieni mukaan hyöty ei ole kovin kaus näkyvä, sillä kokoa suurempi combat-paita yltänee navan alapuolelle. Täytyy tarkistaa viimeistään avauskisassa.
Koe on kesken. Seuraavat kymmenen vuorokautta vietetään radiohiljaisuutta liikkuvassa laboratoriossa. Valitettavasti tutkimusta häiritsee aluksi 1-5.4. pääsiäisleiri Ronnebyssä ja vielä 5-10.4. hiihtoleiri Rukalla. Koe kuitenkin viedään läpi aiemmin laaditun suunnitelman mukaan. Se viedään läpi, mutta harjoitusvaste saattaa hieman kärsiä noin 20 muusta harjoitustunnista. Ohjelma viedään läpi...
Koe on kesken.
Blogituttaa
Jos kirjoittaisin blogia, mikä olisi perimmäinen tarkoitukseni? Haluaisinko kertoa maailmalle olevani olemassa? Tahtoisinko kertoa ihmisille asioita, joista en pysty muuten puhumaan? Yrittäisinkö todistaa tuttavilleni pystyväni johonkin? Tavoittelisinko kirjoittamalla mitään?
Jos kirjoittaisin blogia, mistä aiheista kirjoittaisin teksteissäni? Todistaisinko kirjoituksillani harjoittelevani? Yrittäisinkö uskotella ihmisille opiskelevani ahkerasti? Tahtoisinko kuitenkin jakaa elämän hyvät ja huonot hetket? Rehentelisinkö vain harjoitusmäärilläni?
Jos kirjoittaisin blogia, mitä kysymyksiä haluaisin herättää lukijoissani? Olisiko suurin kysymys: "Pitääkö jokaisen lauseen loppua kysymysmerkkiin?", "Onko suunnistus oikeasti kaiken arvoista?" vai "Onko kaikki internetistä löytyvä totta?"
Jos kirjoittaisin blogia, vastaisinko kysymyksiin? Löytäisinkö kysymyksistä vastauksen? Selviäisikö se kirjoittamalla blogia?
Jos kirjoittaisin blogia, mistä aiheista kirjoittaisin teksteissäni? Todistaisinko kirjoituksillani harjoittelevani? Yrittäisinkö uskotella ihmisille opiskelevani ahkerasti? Tahtoisinko kuitenkin jakaa elämän hyvät ja huonot hetket? Rehentelisinkö vain harjoitusmäärilläni?
Jos kirjoittaisin blogia, mitä kysymyksiä haluaisin herättää lukijoissani? Olisiko suurin kysymys: "Pitääkö jokaisen lauseen loppua kysymysmerkkiin?", "Onko suunnistus oikeasti kaiken arvoista?" vai "Onko kaikki internetistä löytyvä totta?"
Jos kirjoittaisin blogia, vastaisinko kysymyksiin? Löytäisinkö kysymyksistä vastauksen? Selviäisikö se kirjoittamalla blogia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)