sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Viimeistä viedään.

35:15. Tällä vauhdilla uskon mitalin irtoavan Tornikallion rinteillä. Ainakin nykyisellä rataversiolla.

Kävimme perjantaina TaPSan kanssa koestamassa pääsarjarataa. Reissu oli onnistunut. Kahden väliajan näkeminen sai ymmärtämään maastoa paremmin. Ratasuunnittelu on jotakuinkin onnistunut, tosin veljeä lainatakseni: "Nää radat niin haukutaan. Porukkaa ärsyttää, kun lippu ei satu kohdalleen." Maastossa on mahdollista tehdä isoja virheitä, jos ajatus ei ole olennaisessa. Vielä kun kartta saadaan täydelliseksi, kilpailusta tulee hieno.

Ainoa epävarmuustekijä radassa on pituus. Hyvällä maastontuntemuksella juoksin radan VKII vauhdilla aikaan 39:26. Virheitä tuli ~45s, ehkä hieman enemmän. Kysymys kuuluukin; kuinka huonossa iskussa olen? Suoraan sanoen aika on jopa pelottavan hyvä koko kilpailun matkojen kannalta. Ratojen pituudet lainattu viimevuotisesta kilpailusta ja tulosten perusteella niitä on joko pidennetty tai lyhennetty. Ratamestarin alitajunnassa on kuitenkin kokoajan ollut pelko yllättävän hitaasta maastosta. Matkat ovat keskimäärin hieman lyhyemmät kuin viimevuonna.

Maasto ei olekaan hidas. Ei ainakaan pääsarjamiehille. Vaikka matka on 300m viimevuotista pidempi, kärkiajat tulevat olemaan samaa luokkaa. Ehdot yhtälön toteutumiselle tosin ovat, että kärki saapuu paikalle ja malttaa suunnistaa. Ilman taitavaa suunnistusta hyvistä ajoista on turha unelmoida (suunnistuskilpailussa kun ollaan).

Ratamestariryhmä kokoontuu tänään. Tavoite on pitää viimeinen palaveri. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään riittävän pitkä päivä. Toivottavasti yhteisymmärrys saavutetaan nopeasti.

Hyvää äitienpäivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti