Prisma

Kaikki yhdessä. Fysiikankurssin geometrinen optiikka (ei vielä läpi), kauppaketju ja kauden onnistunein kilpailu. Tähän mennessä.

Itseluottamus nousi tiomilan myötä uusiin sfääreihin ja tänään keskittyminen suoritukseen kasvoi uudelle tasolle. Kilpailu oli omissa käsissä k-pisteeltä maaliviivalle. Se on poikkeuksellista, sillä normaalisti jokin lanka karkaa käsistä viimeistään vartin jälkeen.

Fiilis kisan jälkeen oli erilainen ja vetti vertoja jopa milan jälkeiselle tunnelmalle. Kontrasti kilpailuaamun juosulenkkiin oli valtava. Vasen jalkapöytä taisi ottaa hieman itseensä lauantain pitkälle PK-lenkillä ja aamulla jokainen askel sattui. Kenkien vaihto auttoi (tilapäisesti?) ja kilpailu sujuisujui kivuitta. Täytyy huomioida kivut tulevaa harjoitusohjelmaa suunniteltaessa.

Suunta on ylöspäin. Harjoittelu on kevyttä tiistaihin asti, jonka jälkeen alkaa juoksuvauhdin hiominen Jukolakuntoon. Siellä isketään.

Viimeistä viedään.

35:15. Tällä vauhdilla uskon mitalin irtoavan Tornikallion rinteillä. Ainakin nykyisellä rataversiolla.

Kävimme perjantaina TaPSan kanssa koestamassa pääsarjarataa. Reissu oli onnistunut. Kahden väliajan näkeminen sai ymmärtämään maastoa paremmin. Ratasuunnittelu on jotakuinkin onnistunut, tosin veljeä lainatakseni: "Nää radat niin haukutaan. Porukkaa ärsyttää, kun lippu ei satu kohdalleen." Maastossa on mahdollista tehdä isoja virheitä, jos ajatus ei ole olennaisessa. Vielä kun kartta saadaan täydelliseksi, kilpailusta tulee hieno.

Ainoa epävarmuustekijä radassa on pituus. Hyvällä maastontuntemuksella juoksin radan VKII vauhdilla aikaan 39:26. Virheitä tuli ~45s, ehkä hieman enemmän. Kysymys kuuluukin; kuinka huonossa iskussa olen? Suoraan sanoen aika on jopa pelottavan hyvä koko kilpailun matkojen kannalta. Ratojen pituudet lainattu viimevuotisesta kilpailusta ja tulosten perusteella niitä on joko pidennetty tai lyhennetty. Ratamestarin alitajunnassa on kuitenkin kokoajan ollut pelko yllättävän hitaasta maastosta. Matkat ovat keskimäärin hieman lyhyemmät kuin viimevuonna.

Maasto ei olekaan hidas. Ei ainakaan pääsarjamiehille. Vaikka matka on 300m viimevuotista pidempi, kärkiajat tulevat olemaan samaa luokkaa. Ehdot yhtälön toteutumiselle tosin ovat, että kärki saapuu paikalle ja malttaa suunnistaa. Ilman taitavaa suunnistusta hyvistä ajoista on turha unelmoida (suunnistuskilpailussa kun ollaan).

Ratamestariryhmä kokoontuu tänään. Tavoite on pitää viimeinen palaveri. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään riittävän pitkä päivä. Toivottavasti yhteisymmärrys saavutetaan nopeasti.

Hyvää äitienpäivää.

Tiomila

Menikö se niinkuin piti?
-Kutakuinkin 9,2km. Sen jälkeen alkoi amatöörien säätäminen.

Joukkue voidaan jakaa karkeasti kolmeen koriin: alisuorittajiin, normisuorittajiin, ylisuorittajiin. Metsään lähdettäessä jokaisen tavoite on kuulua normisuorittajiin. Jos tavoitteeseen pääsee vain kolmasosa joukkueen vahvuudesta, suoritus ei vain voi olla kovin kaksinen. Nyt kävi näin.

Joukkueeseen kuului normaajien lisäksi pari ylisuorittajaa. Mitä MU olisikaan ilman Mäkisiä? Erään kotiin tulleen onnittelutekstarin sanoin: "Jos olisit silloin joskus tehnyt vähän enemmän poikia, niin ne olis taistellu ihan kärkisijoista."

Oman suorituksen hehkuttaminen ei kuulu tapoihini. Keskityn yleensä virheiden selittelyyn. (miksiköhän?) Niin teen nytkin. Kärjessä on ihan varmasti pummattu 6. osuudella yli 5min ja virheet olivat seurausta hämärtyneestä näkökentästä. Kun metsään pääsee sijoilla ym, maaston valoisuus ei enää johtu "huonoista kiinalaisista" tai omatekoisista valonheittimistä.

Kyllähän sitä valoisalla osaa huonompikin suunnistaja juosta yö-osuudeksi tarkoitetun keskimatkan radan. Varsinkin, kun jalka ei liikahda ylämäkeen. Ja vaikka osuuden taso olisi millainen, jonkun on oltava osuudella 15*.

Rehellisesti sanoen olin suorituksen jälkeen melko kettuuntunut. Oma kello näytti aikaa 42min, joten metsässä oli vierähtänyt 10min ratamestarin laskelmia ja 6 min omia laskelmia pidempään. Pahimmaksi tilanteen teki se, että kykenin selittämään huonon ajan vain kyvyttömyydelläni juosta ylämäkiä kovaa. Nopean (10s) analyysin jälkeeen uskoin tehneeni virheitä vähemmän kuin edes niissä parhaissa unissani, ja tasaiseen sekä alamäkeen tossu liikahti kanssakilpailijoihin nähden kohtuullisesti. 10min ero ihanneaikaan todisti siis vain sen, mikä jo tiedettiin; kunto on huono.

Tunnelma maalissa piristyi hieman Sainion Pertin lohduttavien sanojen jälkeen: "Se oli miehen työ." Kommentin ja niukan suihkun jälkeen rohkaistuin tulostaululle tarkistamaan kärjen vauhdin. Repesin. Uskoin kovien naamojen olevan kovia myös pimeällä ja tiomilassa. Tulostaulu herätti kysymyksen, onko ne sitten kuitenkaan?

Kärki lähestyi MUta 6. osuudella minuutilla (saisitte tarkan arvon, jos kisasivuilta löytyisi tulokset). Kun jalka ensivuonna liikahtaa myös ylämäkeen, kärki lähestyy luonnollisesti enemmän. Ja kun juoksen 2011 putkea 20 min lähempänä kärkeä, joukkueen sijoitus osuuden jälkeen on aavistuksen parempi.

Fiilis on väsynyt. Laivalla nukuttiin perinteisen hyvin ja aamupala jäi välistä. Onneksi ehdittiin lounaalle. Aurinko paistaa ja parin tunnin PKIIn kutsuu. Jau.

*Luvut ovat joko erisuuria tai yhtäsuuria. Jos luvut ovat erisuuria, ne voidaan järjestää suuruuteen perustuen. Tämän perusteella voidaan todeta ainoan alkuehdon 15. sijoitukselle olevan vähintään 15 järjestykseen laitettavaa suorituksen joukko.

** Kattava kisa-analyysi löytyy MU:n sivuilta.

Vuoristorata

Huh mikä päivä. Siis maanantai.

Aamulla 1,5h mustamäen kartan päivitystä; miten yksi tie voi tuottaa niin paljon työtä? Kivikuvaukseen en mennyt koskemaan, se on ensikartoittajan linjan mukainen. Linjan muokkaamisesta syntyisi vain tarve tehdä lisää korjauksia. Ei kannata. Mieluummin teen joskus ajan kanssa kokonaan uudestaan.

Vuotavantiellä kävely otti voimille. Ihan oikeasti voimille. Ja siis ihan vaan kävely. Piti istahtaa hetkeksi tienvarteen tuumaamaan maailman menoa. Onneksi Jokke sattui ajamaan ohi, niin ei tarvinnut koko matkaa laahustaa.

Pari tuntia tietokoneen ääressä karttaa korjaillen, tunniksi vastaamaan puhelimeen ja autolla kotiin. Nyt vointi oli jo hyvä, joten päätin toteuttaa alkuperäistä ohjelmaa ja vetää 30min TV VK:n. Tuloksena 7km rennon kovaa 27:31. Koko matka siis kutakuinkin täydellisesti AnAerK:lla. Illalla voittajafiilis, vaikka juna oli peruttu (kevät taisi tulla yllätyksenä).

Jos kaikki on normaalisti, ei kannata huolestua. Jos väsyttää ilman syytä, kannattaa syy keksiä. Ilmeisesti siitepölykausi on taas osaltani alkamassa. Ja kai sitä vesipulloa kannattaa vaikka näön vuoksi kantaa mukana ainakin kevään lämpöisimpänä päivänä.

Keskiviikkona isketään Hennassa ja "Letkaa ei jätetä." -projeti huipentuu lauantaina-sunnuntai -välisenä yönä. Iskujen välissä jotain herkkää ja nopeaa. Sitä keho kaipaa. (ainakin yksi nopea karttaprojekti olisi vietävä loppuun)

Jos lippu löytyy niin kaikki on mahdollista. Lisäksi olisi suotavaa, ettei kilpailuun satu maanantaiaamuja tai silja-rasteja. Se ei millään tavalla edistäisi joukkueen tavoitetta yltää sijoituksiin <50.

Jotain tarttis tehä. Tai olla tekemättä. Kumman vaihtoehdon valitsenkin, niin Jukola on tavoite, Mila vain välietappi. Toisaalta on kehittävämpää juosta 36min MK-treeni levänneenä. Toisaalta lepäämistä varten on lepoviikko. Pitäisi varmaan palata kurkkusalaattiin, niin joku päättäisi puolestani.

Ajatus katkesi jo ainakin pari kappaletta sitten. Kannattaa varmaan katkaista tekstikin.

Apuratamestari vauhdissa

Kisakuume iskee. On pakko paljastaa rata, ihan pakko.

SU UU:n keskimatkan aluemestaruuskilpailuun on aikaa enää reilu kuukausi ja radat ovat hienosäätöä vaille valmiit. Prikat kävelivät metsään tänään ja torstaina. Nyt enää odotetaan kilpailijoita.

Että voisitte valmistautua paremmin tulevaan koitokseen, tässä teille pari rastiväliä kisamaastosta.
Ettei tämäkin juttu mene mukahauskaksi paljasteluksi, esitellään nyt vaikka seuraavan kolmen viikon painopiste harjoittelussa ja ideologia suunnitelman taustalla.

Joku vähemmän tunnettu suunnistusvalmentaja on todennut kovista harjoituksista:

1 treeni viikossa -> ylläpito
2 treeni viikossa -> kehitys
3 treeni viikossa -> sm/mm
4 treeni viikossa -> monttu

Harjoittelun painopiste on seuraavat viikot anaerk:n nostamisessa sekä liikkuvuuden parantamisessa. Viikkojen kuormitus porrastetaan siten, että tällä ja tulevalla viikolla kovia kynnystä nostavia harjoituksia on kolme ja kolmannella viikolla kahdesta kolmeen. Tämän jälkeen vietän kymmenen päivän lepoviikon, jonka aikana hoidan itseni Jukolajoukkueeseen.

Huippusuoritus

Se on loppu ny. Siis talven harjoitusjakso. Kevään kilpailukausi alkoi tänään ja tuloksena mahtava 44 sija Silja-rastien kovatasoisesta H21A2-sarjasta. Tyytyväisyys suoritukseen on samaa luokkaa kuin syksyn 09 sm-yö -kilpailussa. Hyvä reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Jos en olisi tehnyt täydellistä juoksua, alkaisin rutiininomaisesti etsiä suorituksesta virheitä, jotka selittäisivät eron kärkeen. Onneksi täydellisen juoksun jälkeen kilpailussa ei ole neljää suuntavirhettä, kuutta rastinottaovirhettä ja kahta reitinvalintavirhettä, sillä niiden tekeminen saattaisi jälkikäteen kaivella.

Onneksi täydellisen suorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse arvuutella heikkoa fyysistä virettä. On hienoa, ettei hyvin sujuneen alkuverkan jälkeen tarvitse arvuutella, miksi jokainen yli kahden käyrän mäki vetää jalat totaalisen hapoille. Huippusuorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse pohtia, miksi maantiekympillä minuutin hitaampi kaveri kulkee metsässä 40s/km kovempaa.

Huippusuorituksen tekeminen on aina urheilijalle kova juttu. Itsensä ylittäminen vetää pään tyhjäksi. Miten tässä näin kävi? Tätäkö tämä sitten on? Eikö kaikkien tehtyjen harjoitusten jälkeen ole mitään ihmistä suurempaa? Fiilis on samanaikaisesti kyselevä ja vastaava, ontto ja täysi. Samalla tulee mietittyä, onko täydellisyyden saavutettuaan mitään järkeä jatkaa? Sitä tulee huipputasolla mietittyä yhä uudestaan.

Ei syytä huoleen. En ole lähdössä minnekään. Lentokoneet eivät lennä. Kilpailut jatkuvat 10milassa putkiosuudella. Siellä nähdään toisenlaista menoa.

Kevättä ilmassa.

Kevät on hyvä asia. Siis jos jätetään huomoimatta se lumi mikä on vielä metsässä häiritsemässä suunnistusta ja ratamestausta. Ja jos jätetään lisäksi huomioimatta alkava siitepölykausi. Muuten kevät on hyvä asia.

Naisen on helppo selittää mielialanvaihtelun kuukautiskierron eri jaksoilla. Mutta miten mies voi selittää vaihtelevan fiiliksen? Aamulla aurinko paistoi ja kevättä oli ilmassa; päivällä ennen treeniä aurinko paistoi edelleen ulkona, mutta sisällä paloi armoton ketutus. Harjoituksen jälkeen taas tuntui epätodellisen voimattomalta.

En ole ylikunnossa. En voi olla. En ainakaan minä.

Tai siis jos harjoitusmäärä kasvoi tammikuussa yli 100% vuoteen 2009 verraten niin teoriassahan tuo olisi mahdollista, mutta miten voi saada itsensä ylikuntoon PK harjoituksilla ja kuntopiirillä? Sen ei pitäisi olla mahdollista.

Onneksi analysoin nyt vain kuluvan viikon voimattomuuden tunnetta. Voimattomuuden syyn ei onneksi tarvitse olla ylikunto. Syy voi olla ilmanlaadussa, syy voi olla laiskuudessa.

Oli voimattomuuden syy ylikunto tai ei, lepoviikko jatkuu ensiviikon tiistaihin. Näin elimistön pitäisi olla taas tuore vastaanottamaan harjoitusärsykkeitä, kun seuraavat koeviikot alkavat. Seuraava tutkimuksen kohde liittyy jotenkin anaerobiseen kynnysvauhtiin, mutta yksityiskohdat selviävät myöhemmin.