Vuoristorata

Huh mikä päivä. Siis maanantai.

Aamulla 1,5h mustamäen kartan päivitystä; miten yksi tie voi tuottaa niin paljon työtä? Kivikuvaukseen en mennyt koskemaan, se on ensikartoittajan linjan mukainen. Linjan muokkaamisesta syntyisi vain tarve tehdä lisää korjauksia. Ei kannata. Mieluummin teen joskus ajan kanssa kokonaan uudestaan.

Vuotavantiellä kävely otti voimille. Ihan oikeasti voimille. Ja siis ihan vaan kävely. Piti istahtaa hetkeksi tienvarteen tuumaamaan maailman menoa. Onneksi Jokke sattui ajamaan ohi, niin ei tarvinnut koko matkaa laahustaa.

Pari tuntia tietokoneen ääressä karttaa korjaillen, tunniksi vastaamaan puhelimeen ja autolla kotiin. Nyt vointi oli jo hyvä, joten päätin toteuttaa alkuperäistä ohjelmaa ja vetää 30min TV VK:n. Tuloksena 7km rennon kovaa 27:31. Koko matka siis kutakuinkin täydellisesti AnAerK:lla. Illalla voittajafiilis, vaikka juna oli peruttu (kevät taisi tulla yllätyksenä).

Jos kaikki on normaalisti, ei kannata huolestua. Jos väsyttää ilman syytä, kannattaa syy keksiä. Ilmeisesti siitepölykausi on taas osaltani alkamassa. Ja kai sitä vesipulloa kannattaa vaikka näön vuoksi kantaa mukana ainakin kevään lämpöisimpänä päivänä.

Keskiviikkona isketään Hennassa ja "Letkaa ei jätetä." -projeti huipentuu lauantaina-sunnuntai -välisenä yönä. Iskujen välissä jotain herkkää ja nopeaa. Sitä keho kaipaa. (ainakin yksi nopea karttaprojekti olisi vietävä loppuun)

Jos lippu löytyy niin kaikki on mahdollista. Lisäksi olisi suotavaa, ettei kilpailuun satu maanantaiaamuja tai silja-rasteja. Se ei millään tavalla edistäisi joukkueen tavoitetta yltää sijoituksiin <50.

Jotain tarttis tehä. Tai olla tekemättä. Kumman vaihtoehdon valitsenkin, niin Jukola on tavoite, Mila vain välietappi. Toisaalta on kehittävämpää juosta 36min MK-treeni levänneenä. Toisaalta lepäämistä varten on lepoviikko. Pitäisi varmaan palata kurkkusalaattiin, niin joku päättäisi puolestani.

Ajatus katkesi jo ainakin pari kappaletta sitten. Kannattaa varmaan katkaista tekstikin.

Apuratamestari vauhdissa

Kisakuume iskee. On pakko paljastaa rata, ihan pakko.

SU UU:n keskimatkan aluemestaruuskilpailuun on aikaa enää reilu kuukausi ja radat ovat hienosäätöä vaille valmiit. Prikat kävelivät metsään tänään ja torstaina. Nyt enää odotetaan kilpailijoita.

Että voisitte valmistautua paremmin tulevaan koitokseen, tässä teille pari rastiväliä kisamaastosta.
Ettei tämäkin juttu mene mukahauskaksi paljasteluksi, esitellään nyt vaikka seuraavan kolmen viikon painopiste harjoittelussa ja ideologia suunnitelman taustalla.

Joku vähemmän tunnettu suunnistusvalmentaja on todennut kovista harjoituksista:

1 treeni viikossa -> ylläpito
2 treeni viikossa -> kehitys
3 treeni viikossa -> sm/mm
4 treeni viikossa -> monttu

Harjoittelun painopiste on seuraavat viikot anaerk:n nostamisessa sekä liikkuvuuden parantamisessa. Viikkojen kuormitus porrastetaan siten, että tällä ja tulevalla viikolla kovia kynnystä nostavia harjoituksia on kolme ja kolmannella viikolla kahdesta kolmeen. Tämän jälkeen vietän kymmenen päivän lepoviikon, jonka aikana hoidan itseni Jukolajoukkueeseen.

Huippusuoritus

Se on loppu ny. Siis talven harjoitusjakso. Kevään kilpailukausi alkoi tänään ja tuloksena mahtava 44 sija Silja-rastien kovatasoisesta H21A2-sarjasta. Tyytyväisyys suoritukseen on samaa luokkaa kuin syksyn 09 sm-yö -kilpailussa. Hyvä reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Jos en olisi tehnyt täydellistä juoksua, alkaisin rutiininomaisesti etsiä suorituksesta virheitä, jotka selittäisivät eron kärkeen. Onneksi täydellisen juoksun jälkeen kilpailussa ei ole neljää suuntavirhettä, kuutta rastinottaovirhettä ja kahta reitinvalintavirhettä, sillä niiden tekeminen saattaisi jälkikäteen kaivella.

Onneksi täydellisen suorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse arvuutella heikkoa fyysistä virettä. On hienoa, ettei hyvin sujuneen alkuverkan jälkeen tarvitse arvuutella, miksi jokainen yli kahden käyrän mäki vetää jalat totaalisen hapoille. Huippusuorituksen jälkeen ei myöskään tarvitse pohtia, miksi maantiekympillä minuutin hitaampi kaveri kulkee metsässä 40s/km kovempaa.

Huippusuorituksen tekeminen on aina urheilijalle kova juttu. Itsensä ylittäminen vetää pään tyhjäksi. Miten tässä näin kävi? Tätäkö tämä sitten on? Eikö kaikkien tehtyjen harjoitusten jälkeen ole mitään ihmistä suurempaa? Fiilis on samanaikaisesti kyselevä ja vastaava, ontto ja täysi. Samalla tulee mietittyä, onko täydellisyyden saavutettuaan mitään järkeä jatkaa? Sitä tulee huipputasolla mietittyä yhä uudestaan.

Ei syytä huoleen. En ole lähdössä minnekään. Lentokoneet eivät lennä. Kilpailut jatkuvat 10milassa putkiosuudella. Siellä nähdään toisenlaista menoa.

Kevättä ilmassa.

Kevät on hyvä asia. Siis jos jätetään huomoimatta se lumi mikä on vielä metsässä häiritsemässä suunnistusta ja ratamestausta. Ja jos jätetään lisäksi huomioimatta alkava siitepölykausi. Muuten kevät on hyvä asia.

Naisen on helppo selittää mielialanvaihtelun kuukautiskierron eri jaksoilla. Mutta miten mies voi selittää vaihtelevan fiiliksen? Aamulla aurinko paistoi ja kevättä oli ilmassa; päivällä ennen treeniä aurinko paistoi edelleen ulkona, mutta sisällä paloi armoton ketutus. Harjoituksen jälkeen taas tuntui epätodellisen voimattomalta.

En ole ylikunnossa. En voi olla. En ainakaan minä.

Tai siis jos harjoitusmäärä kasvoi tammikuussa yli 100% vuoteen 2009 verraten niin teoriassahan tuo olisi mahdollista, mutta miten voi saada itsensä ylikuntoon PK harjoituksilla ja kuntopiirillä? Sen ei pitäisi olla mahdollista.

Onneksi analysoin nyt vain kuluvan viikon voimattomuuden tunnetta. Voimattomuuden syyn ei onneksi tarvitse olla ylikunto. Syy voi olla ilmanlaadussa, syy voi olla laiskuudessa.

Oli voimattomuuden syy ylikunto tai ei, lepoviikko jatkuu ensiviikon tiistaihin. Näin elimistön pitäisi olla taas tuore vastaanottamaan harjoitusärsykkeitä, kun seuraavat koeviikot alkavat. Seuraava tutkimuksen kohde liittyy jotenkin anaerobiseen kynnysvauhtiin, mutta yksityiskohdat selviävät myöhemmin.

Koeviikon jälkeen.

Koe-eläin on selvinnyt elämänsä nopeimmasta kolmasosatunnista, viidestä kaljasta ja viikosta anopin kanssa saman katon alla. Ohessa tuli myös treenattua. Täsmällistä raporttia harjoitusvaikutuksesta ei ennakkotiedoista poiketen julkaista. Tulokset puhukoon puolestaan.

Koeviikko

Ihmiskoe jatkuu kymmenettä päivää. Tuloksia ei ole. Koe on kesken.

Tavoitteeni on seuraavien vuosien kuluessa kokeilla, mitkä harjoitusärsykkeet antavat parhaimman harjoitusvasteen. Budjetin niukkuudesta johtuen koe-eläimiä ei ollut varaa hankkia, joten toimin itse ainoana koekaniinina. Tiedostan hyvin, että tulosten luetettavuus ja pätevyys kärsivät tästä yksityikohdasta, eikä kokeen toistettavuuskaan ole kovin kaksinen. Näen tämän kuitenkin mitä mainioimpana asiana, sillä tällöin kukaan ei ala apinoida harjoitteluani, eikä kukaan tee samoja virheitä plogini lukemisen seurauksena.

Tällä hetkellä käynnissä oleva tutkimus koskee keskivartalon voimaa. Tutkimuksen aikana toteutan päivän toisen harjoituksen keskivartalon kuntopiiirinä. Harjoituksen kesto vaihtelee muun harjoittelun rytmityksen mukaisesti 30-60min välillä. Palaan tarkempaan suoritukseen tulosten julkaisun yhteydessä.

Kokeen aloitusta edelsi tiukka pohdinta ihmiskokeiden eettisyydestä. Tietyissä piireissä on jopa spekuloitu, voiko harjoittelemalla saada kilpailijoihin nähden epäreilua etua. Vastaavana tutkijana kuitenkin puolustaudun toteamalla sääntöjen olevan kaikille samat eikä mitään sääntöä ole rikottu, eikä tulla rikkomaan. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tutkimukset eivät aiheuta koe-eläimelle välitöntä tai pitkäaikaista terveydellistä haittaa. Täsmällisemmin sanottuna, tutkimuksen aikaisen kokonaisrasituksen tavoitetaso on juuri montun reunalla, mutta kuitenkin reunan iloisemmalla puolella. Aika näyttää, missä reuna menee.

Tänän tutkimuksen kymmenentenä päivänä en voi muuta kuin todeta tutkimuksen olevan kesken ja tuloksia joudutaan odottamaan vielä yksitoista vuorokautta. Sen voin kuittenkin jo nyt todeta, että koehenkilön alavatsanseudulla näkyy jo pieniä rakenteellisia muutoksia. Yksi iso kumpu on ikäänkuin jakautunut kuudeksi pienemmäksi. Vielä ei tosin ole selvillä, onko tämä vain näköharha ja onko tästä kovin näkyvää hyötyä kevään kilpakentillä. Laskelmieni mukaan hyöty ei ole kovin kaus näkyvä, sillä kokoa suurempi combat-paita yltänee navan alapuolelle. Täytyy tarkistaa viimeistään avauskisassa.

Koe on kesken. Seuraavat kymmenen vuorokautta vietetään radiohiljaisuutta liikkuvassa laboratoriossa. Valitettavasti tutkimusta häiritsee aluksi 1-5.4. pääsiäisleiri Ronnebyssä ja vielä 5-10.4. hiihtoleiri Rukalla. Koe kuitenkin viedään läpi aiemmin laaditun suunnitelman mukaan. Se viedään läpi, mutta harjoitusvaste saattaa hieman kärsiä noin 20 muusta harjoitustunnista. Ohjelma viedään läpi...

Koe on kesken.

Blogituttaa

Jos kirjoittaisin blogia, mikä olisi perimmäinen tarkoitukseni? Haluaisinko kertoa maailmalle olevani olemassa? Tahtoisinko kertoa ihmisille asioita, joista en pysty muuten puhumaan? Yrittäisinkö todistaa tuttavilleni pystyväni johonkin? Tavoittelisinko kirjoittamalla mitään?

Jos kirjoittaisin blogia, mistä aiheista kirjoittaisin teksteissäni? Todistaisinko kirjoituksillani harjoittelevani? Yrittäisinkö uskotella ihmisille opiskelevani ahkerasti? Tahtoisinko kuitenkin jakaa elämän hyvät ja huonot hetket? Rehentelisinkö vain harjoitusmäärilläni?

Jos kirjoittaisin blogia, mitä kysymyksiä haluaisin herättää lukijoissani? Olisiko suurin kysymys: "Pitääkö jokaisen lauseen loppua kysymysmerkkiin?", "Onko suunnistus oikeasti kaiken arvoista?" vai "Onko kaikki internetistä löytyvä totta?"

Jos kirjoittaisin blogia, vastaisinko kysymyksiin? Löytäisinkö kysymyksistä vastauksen? Selviäisikö se kirjoittamalla blogia?