Tauolla

Kainuu oli pettymys. Harjoitupäiväkirja ei täyttynyt tunneista ja tehot olivat liian kovat. Nyt reissusta on jo 1,5 viikkoa, eikä palautuminen ole vieläkään täydellistä.

Elämä ennen Jukolaa oli rankkaa ja on sitä myös edelleen. Motivaation löytäminen harjoitteluun pieleen menneen tasotestin ja suoritusten tasottomuuden johdosta on ollut välillä jopa hankalaa. Nyt suunnitelmat ovat kirkastuneet.

Kilpailunälkää kasvatetaan tauolla ja anaerkta vetoharjoituksilla. Seuraavan suunnistuskilpailun juoksen Kiilopään tunturimaastoissa Jusun parina. Sen jälkeen syksyn ohjelmaan kuuluu vain am- ja sm-kilpailuja, sekä muutama viesti. Jos ranki näyttää valahtavan 1. ryhmän ulkopuolelle, ohjelmaan lisätään tarpeellinen määrä kovatasoisia kansallisia kisoja kovina harjoituksina.

Repovesi on muuten nättti paikka. Vähän pieni vain. Tuli ihan kotoisa olo tykkien jylinään herätessä. Kannattaa käydä tutustumassa.

Ja muistakaa: Jukolaan on enää 333 päivää...

Pukkila kartalle

Kartoittaminen on hieno laji. Siis kartan tekeminen (ei kartoittaminen). Varsinkin urbaanissa ympäristössä shortsit jalassa ja t-paita päällä. Paljon parempaa kesäduunia ei voisi olla.

Karttaa on pöyritelty OCADilla tiistaista lähtien ja ensimmäinen maastotyöpäivä oli tänään. Muutamia havaintoja ensimmäiseltä kartoitussessiolta:

• käyrät on piirrettu vanhaan karttaan mielikuvitusta käyttäen
• Pukkilan kunta on panostanut vanhusten hoitoon ja rakentanut Onnin
• paikallinen päiväkoti puuttuu kaikista pohjakartoista
  

Hyvä että maastossa on tapahtunut muutoksia, eihän karttoja muuten tarvitsisi päivittää. Työt loppuisivat lyhyeen.

Innostuin keskiviikkona aloittamaan urheilupuiston uudelleenkartoituksen. Monta kertaa olen sen päivittänyt, mutta nyt tarkoitus on laittaa kartan systemaattiset virheet kuntoon. Virheitä on paljon. Töitä riittää (tämä tosin palkattomana).

Seuraavat kaksi viikkoa vierähtävät kartta kädessä. Ensin viikkoa Paljakan rinteillä, sieltä Jukajärvelle ja lopulta Repovedelle. Suosittelen ulkoilua muillekin. Ette jää mistään paitsi. Blogi on kesälomalla.

Joulu tuli, lahjat ei.

Menikö se nyt nappiin?

No eihän se mennyt. Tosin molemmissa silmissä on edelleen näkö ja sijoitus nousi. Pahemminkin olisi voinut käydä

2. osuuden jälkeen olimme sijalla 143, lähes ~100 sijaa huonommin, kuin olin viimeiset pari viikkoa uneksinut. Fiilis oli maassa, mutta valmistauduin kilpailuun aiemmin suunnitellun kaavan mukaisesti. Kaikki tehtiin niin hyvin kuin oli mahdollista.

Olimme kärkeä osuuden jäljessä ja screeniltä näytettiin osuuden alun hajonta. Ennakkomme LL:n kanssa osui kohdalleen. IV osuuden alun hajonta oli yhteinen osuuksien I-III kanssa. Polut olivat siis valmiit, tossua vain liikkeelle.

Kilpailu lähti hyvin käyntiin. Urat olivat valmiit ja juoksu kulki paremmin kuin koskaan. 4km kohdalla olin osuusajoissa 14 ja hieman reilun minuutin nopeinta hitaampi. Samassa letkassa juoksi mm. Stura Tunan Joakim Svensk (kyseinen kaveri oli lopulta maalissa 80 ja osuusajoissa top 20).

Sitten loppu hyvä fiilis.

Kaaduin ja katkennnut paju osui voimalla silmäluomeen. Keskeytys oli sentin päässä tai ainakin aikaa olisi mennyt reilusti enemmän. Tästä hermostuneena säntäsin mäen päälle ilman kunnon suunnitelmaa. Rastivälin ainoa ennakko ei osunut kohdalle ja seurauksena puolen minuutin koukku.

Virheestä sisuuntuneena iskin seuraavalle rastille tuplavauhtia. Kaikki toimi hyvin kunnes mikään ei täsmännyt. Sain itseni kolmesti kiinni väärästä paikasta ja suoritus meni säntäilyksi. 4,5min jälkeen paikansin itseni oikein ja minuutti siitä eteenpäin olin rastilla. Tuloksena siis 5,5min virhe. Kesän ennätys.

Radan viimeinen kolmannes sujui ilman pahoja virheitä, eikä ero kärkeen kasvanut kuin parilla minuutilla.

Miksi kesän pahimman virheen piti sattua tärkeimmässä kisassa?

Virhe seurasi pienempää virhettä, jonka laitan osittain säikähdyksen ja suorituksen herpaantumisen piikkiin. Suurempi virhe johtui kiireestä ja toisesta kilpailijasta (jolla homma ei myöskään ollut hallussa). Unohdin kompassin käytön ratkaisevalla hetkellä ja tein typerän samaistusvirheen. Virheen jälkeen sorruin kuvittelemaan, enkä suostunut näkemään realiteettejä heti ajatuksen katkeamisen jälkeen. Sain maaston täsmäämään kartan kanssa yllättävän hyvin kun unohdin kompassin käytön ja pidin karttaa 90 astetta väärässsä asennossa.

Se siitä huippusuorituksesta.

Seuraavaan Jukolaan on enää vajaa vuosi. Sitä ennen juostaan sm-viesti, halikko, manna ja tiomila. Jos suorituskyky kasvaa odotusten mukaisesti, kuntohuippu haetaan mahdollisesti myös sm-pitkälle. Nyt kuitenkin alkaa kesän pk-kausi ja harjoitussuunnitelman uudelleenkirjoitus. Virheelliset menetelmät korjataan ja pistetään porukka nauramaan.

Jukolaa odotellessa

Reilu kolme vuorokautta. Sitten fiilis on korkealla. In my dreams.

Ei liene ainakaan MU-laisille yllätys, että Jukola on tämän kauden ainut tavoite.

Enää kaksi tyyppimaastoharjoitusta ja valmistautuminen on tehty. Se on tehty niin hyvin kuin osaan. Ainakin helmikuun alusta tiomilaan ja viimeisen pari viikkoa. Välissä oli lyhyt ajanjakso, jolloin kaikki ei mennyt niinkuin elokuvissa.

MU harrastaa juoksujärjestyksen julkaisemisen suhteen avointa politiikkaa. Joukkue on ollut jo pari viikkoa Jukolan sivuilla ihmeteltävänä.

Juoksen tavanomaisesta poiketen IV osuudella. Riski joutua lähtemään kärkiletkoissa on huomattavasti viimevuosia suurempi. Ei haittaa. Kun pääsen kurkun karheudesta vielä eroon, olen elämäni kunnossa. Ainakin fyysisesti. Suunnistuspuolella kunto on normaali, mikä tarkoittaa jännityksen säilymistä vaihtopuomille asti. Joskus hukkuneet hanskat on kuitenkin poikkeuksellisesti tarkoitus pitää näpeissä loppuun asti.

Viimeisinä päivinä olen pohtinut mahdollista elämää Jukolan jälkeen. Nyt olen löytänyt totuuden.
On olemassa vain aikaa ennen Jukolaa. Aika ennen Tiomilaa osuu osittain Jukolaa edeltävän ajanjakson päälle. Tämän ajanjakson pituus on suoraan verrannollinen positiivisten seurasiirtojen ja talven harjoitustuntien määrään, sekä kääntäen verrannollinen joukkueen viralliseen tavoitteeseen.

Totuudet eivät kuitenkaan koskaan ole absoluuttisia. Nämä totuudet on määritelty MUn sijoituksille [26,Inf[ . Jos sijoitus ei kuulu määrittelyjoukkoon, myös aika Jukolan jälkeen lienee mahdollista.

Hiljaista oli

Radiohiljaisuus on päättynyt; keskimatkan am-kisat on viety läpi ja elämä hymyilee.

Ensimmäisten kymmenen reittihärveliin piirtäneen perusteella porukka näyttää hajonneen aika hyvin. Jee jee. Ja kierto oli nopeampi, jos rastille osasi suoraan.

Radoista saatu palaute oli lähinnä positiivista, vaikka joidenkin mielestä radoilla joutui harrastamaan bingoa. Herra majurin mielestä tämä porukka koostui lähinnä suunnistustaidottomista joten kritiikin voi siis jättää huomioimatta. Annetaan baabelintornin kasvaa.

Jukolaan valmistautuminen ei ole sujunut aivan suunnitellusti. Harjoittelut on jäänyt pari päivää väliin ärhäkän flunssan johdosta. Huomenna ohjelmassa pitäisi olla kova treeni. Täytyy vielä tehdä riskianalyysi ennen vetoa.

Huomenna on sitten kuntorastit am-rasteilla/radoilla. karttamaksu 0€/2€/5€ iästä riippuen. Tarkemmat tiedot MU:n sivuilla. Tervetuloa.

Prisma

Kaikki yhdessä. Fysiikankurssin geometrinen optiikka (ei vielä läpi), kauppaketju ja kauden onnistunein kilpailu. Tähän mennessä.

Itseluottamus nousi tiomilan myötä uusiin sfääreihin ja tänään keskittyminen suoritukseen kasvoi uudelle tasolle. Kilpailu oli omissa käsissä k-pisteeltä maaliviivalle. Se on poikkeuksellista, sillä normaalisti jokin lanka karkaa käsistä viimeistään vartin jälkeen.

Fiilis kisan jälkeen oli erilainen ja vetti vertoja jopa milan jälkeiselle tunnelmalle. Kontrasti kilpailuaamun juosulenkkiin oli valtava. Vasen jalkapöytä taisi ottaa hieman itseensä lauantain pitkälle PK-lenkillä ja aamulla jokainen askel sattui. Kenkien vaihto auttoi (tilapäisesti?) ja kilpailu sujuisujui kivuitta. Täytyy huomioida kivut tulevaa harjoitusohjelmaa suunniteltaessa.

Suunta on ylöspäin. Harjoittelu on kevyttä tiistaihin asti, jonka jälkeen alkaa juoksuvauhdin hiominen Jukolakuntoon. Siellä isketään.

Viimeistä viedään.

35:15. Tällä vauhdilla uskon mitalin irtoavan Tornikallion rinteillä. Ainakin nykyisellä rataversiolla.

Kävimme perjantaina TaPSan kanssa koestamassa pääsarjarataa. Reissu oli onnistunut. Kahden väliajan näkeminen sai ymmärtämään maastoa paremmin. Ratasuunnittelu on jotakuinkin onnistunut, tosin veljeä lainatakseni: "Nää radat niin haukutaan. Porukkaa ärsyttää, kun lippu ei satu kohdalleen." Maastossa on mahdollista tehdä isoja virheitä, jos ajatus ei ole olennaisessa. Vielä kun kartta saadaan täydelliseksi, kilpailusta tulee hieno.

Ainoa epävarmuustekijä radassa on pituus. Hyvällä maastontuntemuksella juoksin radan VKII vauhdilla aikaan 39:26. Virheitä tuli ~45s, ehkä hieman enemmän. Kysymys kuuluukin; kuinka huonossa iskussa olen? Suoraan sanoen aika on jopa pelottavan hyvä koko kilpailun matkojen kannalta. Ratojen pituudet lainattu viimevuotisesta kilpailusta ja tulosten perusteella niitä on joko pidennetty tai lyhennetty. Ratamestarin alitajunnassa on kuitenkin kokoajan ollut pelko yllättävän hitaasta maastosta. Matkat ovat keskimäärin hieman lyhyemmät kuin viimevuonna.

Maasto ei olekaan hidas. Ei ainakaan pääsarjamiehille. Vaikka matka on 300m viimevuotista pidempi, kärkiajat tulevat olemaan samaa luokkaa. Ehdot yhtälön toteutumiselle tosin ovat, että kärki saapuu paikalle ja malttaa suunnistaa. Ilman taitavaa suunnistusta hyvistä ajoista on turha unelmoida (suunnistuskilpailussa kun ollaan).

Ratamestariryhmä kokoontuu tänään. Tavoite on pitää viimeinen palaveri. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään riittävän pitkä päivä. Toivottavasti yhteisymmärrys saavutetaan nopeasti.

Hyvää äitienpäivää.