Prisma

Kaikki yhdessä. Fysiikankurssin geometrinen optiikka (ei vielä läpi), kauppaketju ja kauden onnistunein kilpailu. Tähän mennessä.

Itseluottamus nousi tiomilan myötä uusiin sfääreihin ja tänään keskittyminen suoritukseen kasvoi uudelle tasolle. Kilpailu oli omissa käsissä k-pisteeltä maaliviivalle. Se on poikkeuksellista, sillä normaalisti jokin lanka karkaa käsistä viimeistään vartin jälkeen.

Fiilis kisan jälkeen oli erilainen ja vetti vertoja jopa milan jälkeiselle tunnelmalle. Kontrasti kilpailuaamun juosulenkkiin oli valtava. Vasen jalkapöytä taisi ottaa hieman itseensä lauantain pitkälle PK-lenkillä ja aamulla jokainen askel sattui. Kenkien vaihto auttoi (tilapäisesti?) ja kilpailu sujuisujui kivuitta. Täytyy huomioida kivut tulevaa harjoitusohjelmaa suunniteltaessa.

Suunta on ylöspäin. Harjoittelu on kevyttä tiistaihin asti, jonka jälkeen alkaa juoksuvauhdin hiominen Jukolakuntoon. Siellä isketään.

Viimeistä viedään.

35:15. Tällä vauhdilla uskon mitalin irtoavan Tornikallion rinteillä. Ainakin nykyisellä rataversiolla.

Kävimme perjantaina TaPSan kanssa koestamassa pääsarjarataa. Reissu oli onnistunut. Kahden väliajan näkeminen sai ymmärtämään maastoa paremmin. Ratasuunnittelu on jotakuinkin onnistunut, tosin veljeä lainatakseni: "Nää radat niin haukutaan. Porukkaa ärsyttää, kun lippu ei satu kohdalleen." Maastossa on mahdollista tehdä isoja virheitä, jos ajatus ei ole olennaisessa. Vielä kun kartta saadaan täydelliseksi, kilpailusta tulee hieno.

Ainoa epävarmuustekijä radassa on pituus. Hyvällä maastontuntemuksella juoksin radan VKII vauhdilla aikaan 39:26. Virheitä tuli ~45s, ehkä hieman enemmän. Kysymys kuuluukin; kuinka huonossa iskussa olen? Suoraan sanoen aika on jopa pelottavan hyvä koko kilpailun matkojen kannalta. Ratojen pituudet lainattu viimevuotisesta kilpailusta ja tulosten perusteella niitä on joko pidennetty tai lyhennetty. Ratamestarin alitajunnassa on kuitenkin kokoajan ollut pelko yllättävän hitaasta maastosta. Matkat ovat keskimäärin hieman lyhyemmät kuin viimevuonna.

Maasto ei olekaan hidas. Ei ainakaan pääsarjamiehille. Vaikka matka on 300m viimevuotista pidempi, kärkiajat tulevat olemaan samaa luokkaa. Ehdot yhtälön toteutumiselle tosin ovat, että kärki saapuu paikalle ja malttaa suunnistaa. Ilman taitavaa suunnistusta hyvistä ajoista on turha unelmoida (suunnistuskilpailussa kun ollaan).

Ratamestariryhmä kokoontuu tänään. Tavoite on pitää viimeinen palaveri. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään riittävän pitkä päivä. Toivottavasti yhteisymmärrys saavutetaan nopeasti.

Hyvää äitienpäivää.

Tiomila

Menikö se niinkuin piti?
-Kutakuinkin 9,2km. Sen jälkeen alkoi amatöörien säätäminen.

Joukkue voidaan jakaa karkeasti kolmeen koriin: alisuorittajiin, normisuorittajiin, ylisuorittajiin. Metsään lähdettäessä jokaisen tavoite on kuulua normisuorittajiin. Jos tavoitteeseen pääsee vain kolmasosa joukkueen vahvuudesta, suoritus ei vain voi olla kovin kaksinen. Nyt kävi näin.

Joukkueeseen kuului normaajien lisäksi pari ylisuorittajaa. Mitä MU olisikaan ilman Mäkisiä? Erään kotiin tulleen onnittelutekstarin sanoin: "Jos olisit silloin joskus tehnyt vähän enemmän poikia, niin ne olis taistellu ihan kärkisijoista."

Oman suorituksen hehkuttaminen ei kuulu tapoihini. Keskityn yleensä virheiden selittelyyn. (miksiköhän?) Niin teen nytkin. Kärjessä on ihan varmasti pummattu 6. osuudella yli 5min ja virheet olivat seurausta hämärtyneestä näkökentästä. Kun metsään pääsee sijoilla ym, maaston valoisuus ei enää johtu "huonoista kiinalaisista" tai omatekoisista valonheittimistä.

Kyllähän sitä valoisalla osaa huonompikin suunnistaja juosta yö-osuudeksi tarkoitetun keskimatkan radan. Varsinkin, kun jalka ei liikahda ylämäkeen. Ja vaikka osuuden taso olisi millainen, jonkun on oltava osuudella 15*.

Rehellisesti sanoen olin suorituksen jälkeen melko kettuuntunut. Oma kello näytti aikaa 42min, joten metsässä oli vierähtänyt 10min ratamestarin laskelmia ja 6 min omia laskelmia pidempään. Pahimmaksi tilanteen teki se, että kykenin selittämään huonon ajan vain kyvyttömyydelläni juosta ylämäkiä kovaa. Nopean (10s) analyysin jälkeeen uskoin tehneeni virheitä vähemmän kuin edes niissä parhaissa unissani, ja tasaiseen sekä alamäkeen tossu liikahti kanssakilpailijoihin nähden kohtuullisesti. 10min ero ihanneaikaan todisti siis vain sen, mikä jo tiedettiin; kunto on huono.

Tunnelma maalissa piristyi hieman Sainion Pertin lohduttavien sanojen jälkeen: "Se oli miehen työ." Kommentin ja niukan suihkun jälkeen rohkaistuin tulostaululle tarkistamaan kärjen vauhdin. Repesin. Uskoin kovien naamojen olevan kovia myös pimeällä ja tiomilassa. Tulostaulu herätti kysymyksen, onko ne sitten kuitenkaan?

Kärki lähestyi MUta 6. osuudella minuutilla (saisitte tarkan arvon, jos kisasivuilta löytyisi tulokset). Kun jalka ensivuonna liikahtaa myös ylämäkeen, kärki lähestyy luonnollisesti enemmän. Ja kun juoksen 2011 putkea 20 min lähempänä kärkeä, joukkueen sijoitus osuuden jälkeen on aavistuksen parempi.

Fiilis on väsynyt. Laivalla nukuttiin perinteisen hyvin ja aamupala jäi välistä. Onneksi ehdittiin lounaalle. Aurinko paistaa ja parin tunnin PKIIn kutsuu. Jau.

*Luvut ovat joko erisuuria tai yhtäsuuria. Jos luvut ovat erisuuria, ne voidaan järjestää suuruuteen perustuen. Tämän perusteella voidaan todeta ainoan alkuehdon 15. sijoitukselle olevan vähintään 15 järjestykseen laitettavaa suorituksen joukko.

** Kattava kisa-analyysi löytyy MU:n sivuilta.